perjantai 22. toukokuuta 2015

Kun koolla on väliä

Se oli ihan tavallinen työpäivä, kun puoli neljän maissa havahduin siihen, että minua kutsuttiin.

- Ismo, herää! Sinä tarvitset uudet putken.

- Siis mitä, häh, uuden putken? Minkä hemmetin putken?

- Uuden objektiivin kameraasi.

- Mutta kamerassahan on jo objektiivi. Se on pieni ja näppärä, ja kulkee helposti mukana.

- Aivan, mutta mietipä miten kätevää olisi, jos kohteita voisi kuvata vähän kauempaakin. Ajatellaanpa, että kohtaat itärajalla leijonan. Eikö olisi mukavaa tarkkailla sitä hiukan etäämmältä? Ilman kuvaa kukaan ei nykyään usko mitään.

- Tuo on kyllä totta. Nyt taidetaan puhua jostain teleobjektiivista, vai?

- Kyllä vaan.

- Mutta sellaisethan ovat aika kalliita. Ja painaviakin.

- Kalliita ovat, mutta kameran vakio-objektiivin lisäksi et sitten muita tarvitsekaan. Paino ei ole ongelma, koska voit valjastaa vaimosi kantamaan kameralaukkua. Vaikka itse sanonkin, naisen kaularanka on nerokkaasti suunniteltu. Parhaat kantavat päänsä päällä kymmenien kilojen kuormia!

- Oh.

Sitten ääni vaikeni. Teleobjektiivi alkoi tuntua tärkeältä asialta. Niinpä ajelin töiden jälkeen Prismaan, josta löysin objektiivin, joka polttovälinsä osalta täydentää kameran mukana tullutta linssiä.

Seuraavana päivänä oli kaunis sää, joten lähdin Jynkänniemeen testaamaan hankintaani.

Kävin niemessä edellisen kerran viime syksynä, ja tuolloin kaaduin liukkaalla kalliolla niin, että rikoin vanhastaan puolikuntoisen ranteeni. Nyt käsi kuitenkin on aika hyvässä kunnossa, joten uskallan taas elää vaarallisesti.

Jynkänniemessä on muutamia ihan mukavia sammalkankaita. Toisaalta sieltä löytyy myös paljon sellaista, jota ei toivoisi näkevänsä: muovijätettä, öljytynnyreitä, jopa vanha heteka. Viime syksynä yhdessä puussa riippui supikoiran raato.

Pitkä objektiivi on kätevä, mutta sen sisältämä kuvanvakain on vieläkin hyödyllisempi. Käsivaralta kuvatessani olen tottunut siihen, että osa kuvista on aina suttuisia. Uudella objektiivilla ottamistani kuvista yksikään ei ollut täysin pilalla, vaikka en erityisesti kiinnittänyt huomiota kamerakäden vakauteen.

4 kommenttia:

  1. Ääniä kannattaa kuunnella ;) Hyvännäköisiä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosin vähän kalliiltahan se tuntuu, että aina kun ääni sanoo jotain, rahaa palaa muutama satanen. :)

      Poista
  2. Kurkistin kuiva linkin takaa. Onnistunut ostos kuvista päätellen. Voi olla, että ääni kuiskii jatkossakin. (minulle on käynyt niin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostos enimmäkseen täyttää ne kuvaustarpeet, joita minulla on, mutta taidankin itse muodostaa asiaan liittyvän pullonkaulan. En nimittäin oikein hahmota, millä asetuksilla kameraa pitäisi missäkin tilanteessa käyttää. Tämä korostuu varsinkin silloin, kun pitäisi äkkiä kuvata jotain eteen osuvaa.

      Ongelmaa lisää vielä se, että minulla on kaksi melko samanlaista kamerarunkoa. NX1000:ssa on näppylät, joten sitä käytän kylmällä kelillä hansikkaat kädessä. NX2000:ssa taas on kosketusnäyttö, joten sitä käytän kesällä ilman hansikkaita. Kameroiden ominaisuudet ovat liki identtiset, mutta niiden käyttöliittymät ovat täysin erilaiset -> aloittelijalle paljon muistettavaa. Mutta ehkä homma loksahtaa ajan kanssa kohdilleen.

      Poista