Kevät keikkuen tulevi

Talvi on ollut lyhyt ja mitätön, ja kevät puskee päälle. Aurinkoa ei tosin vielä ole ylenpalttisesti näkynyt, mutta valon määrä on selvästi lisääntynyt, mikä on mukavaa.

Viikon päästä alkaa talviloma, tai hiihtoloma, kuten ennen vanhaan sanottiin. Se taitaa tietää Lapin reissua. Kuopioonkin on tosin jo saatu maalatuja - muuallekin kuin Puijolle - mutta esimerkiksi Puijon laturetki on tältä vuodelta peruttu.

Itse olen toistaiseksi pysytellyt jäällä. Vaatimattoman talven vuoksi jäälatujen kuntokin on vaihdellut upottavasta vesisohjosta röpelöiseen jäähän. Tänään vietin vaimon kanssa hääpäivää hiihtämällä Rönöä ympäri. Matkan varrella oleva retkiluistelurata muistutti paikoin kanavaa:

Tarkistin juuri Movescountista tämän talven hiihtosaldon. Se on vaatimaton. Olen joulukuun alun jälkeen hiihtänyt 13 kertaa, yhteensä ~180 km. Viime talvena kilometrejä kertyi hieman yli 1200, joten on selvää, että samoille lukemille ei nyt ylletä. Toisaalta jos hiihtäminen on muutenkin fiilispohjaista, ei km-määrällä ole suurta merkitystä. Pientä hupia tuotti se, että 500 suorituksen raja oli mennyt rikki.

Olen pyrkinyt kompensoimaan vähäisiä hiihtokilometrejä juoksemalla enemmän. Mutta täytyy sanoa, että talvella juostessa on vaikea saavuttaa samaa fiilistä kuin kesällä. Lenkit tuppaavat olemaan aina samanlaisia, niin reitin kuin nopeudenkin puolesta. Lisäksi olen vähän laiska, enkä harjoittele riittävän kovaa. Ehkä ikäkin jo hiukan potkii vastaan.

Mietin joskus, että jos voisi vapaasti toivoa elämältä jotain, haluaisin viettää kevätkuukaudet pohjoisen hangilla. Mihin tässä maailmassa on niin kiire, ettei se onnistuisi? Olen kehittänyt itselleni mielihalun, joka koostuu sinisestä taivaasta, valkoisesta lumesta, auringonpaisteesta, tuntureista, latu-urasta ja hyvästä ruoasta. Ehkä joskus hekumoin asialla vähän liikaakin.

Viime kevään hiihtoreissu meni osin pieleen sairastelun vuoksi. Toivottavasti tänä keväänä on parempi tuuri.