Marraskuun tienovilla aika tuntuu usein kuin pysähtyvän. Hehkein retkeilykausi on ohi, mutta talviset harrastukset eivät vielä luonnistu. Onneksi lajillemme tyypilliset kestävyysominaisuudet suosivat ympärivuotista juoksemista. Ilman juoksuharrastusta alkaisin todennäköisesti pelätä marraskuuta.
Talven lähestyessä huomaa, mikä merkitys varusteilla on näinkin yksinkertaisessa lajissa. Viime viikon loskakeleillä kiskoin pitkästä aikaa jalkoihini Nike Steens Gore-Tex -lenkkarit, jotka olin ostanut jo vuosia sitten. Kyseessä taisivat itse asiassa olla ensimmäiset vedenpitävät lenkkikenkäni.
Vaikka olen koko ikäni juossut pääasiassa Niken kengillä, Nike Steensit olivat huono ostos. Ilmeisesti kalvon vuoksi kenkä on niin jäykkä, että juokseminen on todella työlästä. Muutamat kävelylenkit ovat notkistaneet kenkää hieman, mutta ero tavalliseen lenkkariin on silti suuri.
Suunto Ambit näytti, että Steensit jalassa juoksulenkin keskinopeus tippui melkein kilometrin tunnissa, mistä osa tosin menee sohjon piikkiin. Toisaalta eipä tuo vauhti ole viime vuosina muutenkaan ollut kiihtymään päin. Onneksi juokseminen tekee hyvää, vaikka etenisi vähän hitaamminkin.
Retkeilyn suhteen taakse jäänyt kesä oli varsin mukava. Aika riitti monenlaisiin reissuihin, ja kelitkin olivat lopulta ihan hyvät, vaikka kesälomajakso alkoikin hieman sateisissa merkeissä. Mieleenpainuvin retkikohde taisi lopulta olla Ruotsin Sylarna. Ehkä siksi, että ajatus vierailla Jämtlandissa oli soinut päässä jo pidemmän aikaa.
Erikoisinta kesässä oli se, että hyttysistä ei juurikaan ollut haittaa. Käytin kesän aikana hyttysmyrkkyä vain yhden kerran (kesäkuussa ensimmäisenä vaelluspäivänä UKK-puistossa), eikä hyttystiheys silloinkaan ollut aivan tolkuton. Eniten inisijöitä oli kesäkuussa Pisalla, mutta muilla retkillä lähinnä ihmeteltiin sitä, mihin kaikki hyttyset ovat kadonneet. Toivottavasti ihmettely jatkuu ensi kesänäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti