sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Käy rotkolaaksosta polku

... mutta Pitkämäeltä ei.

Päätimmepä sunnuntaipäivän ratoksi lähteä hiukan ulkoilemaan. Sopivan kohteen valinta tuntui jälleen vaikealta. Ensin ajattelimme ajaa Kolille ja käydä katsomassa Pirunkirkkoa, joka on aivan Pielisen rannassa oleva pitkä, rakomainen luola. Kolille on kuitenkin 2 - 3 tunnin ajomatka, eikä puoli päivää kestävä matkustaminen tällä erää kiehtonut. Niinpä luovuimme Koli-suunnitelmasta ja aloimme selata nettikarttoja löytääksemme lähempää jotain mielenkiintoista.

Itse etsin retkireittejä lähinnä Metsähallituksen Retkikartta.fi-sivuston ja Infokartta Oy:n tuottaman karttapalvelun avulla. Jälkimmäinen ei ole maantieteellisesti kovin kattava, mutta sen avulla löytää usein pienempiä, paikallisesti ylläpidettyjä polkuja, joita Metsähallituksen sivusto ei tunne. Tällainen on esimerkiksi Juankoskella oleva Pitkämäen luontopolku (n. 10 km). Pitkämäelle ajaa reilussa puolessa tunnissa, joten valitsimme sen päivän kohteeksi. Tarvittaessa ehtisimme poiketa myös Seinävuoren Rotkolaaksossa, johon ei Pitkämäeltä ole kuin parinkymmentä kilometriä.

Merkityllä luontopolulla kulkiessaan selviää usein ilman karttaa. Pitkämäen reitillä opastus oli kuitenkin heikkoa, eikä polustakaan ollut apua, koska sitä ei juuri maastosta erottanut. Meillä oli onneksi mukanamme netistä tulostettu karttasivu.

Reitin alkuosa kulki latupohjaa ja tietä pitkin, mutta tämän jälkeen "polku" kääntyi heinikkoiseen rantametsään ja siitä edelleen kohti Pitkämäen harjannetta. Tässä vaiheessa matkaa taitettiin jo pääosin umpimetsässä, mikä ei oikein vastannut ennakko-odotuksiamme luontopolusta. Lopulta kyllästyimme rytöiseen sekametsään ja lompsimme autolle samaa reittiä kuin mitä olimme tulleetkin. Pitkämäki jäi siis valloittamatta, mutta retken pituudeksi kertyi kuitenkin 6 - 7 km.

Pitkämäeltä jatkoimme Seinävuorelle, jossa olimme käyneet kerran aikaisemminkin, tosin jo kymmenisen vuotta sitten. Tuusniemellä sijaitseva Rotkolaakso ei ehkä ole Suomen tunnetuin luontokohde, mutta hieno paikka silti! Samanlaisia jyrkänteitä löytyy muualtakin, mutta Seinävuoren alue lienee yksi helpoiten saavutettavista.

Kiersimmme Rotkolaakson ympäri kulkevan lyhyehkön polun ja evästimme lähtöpaikassa olevalla laavulla. Reitti on mukava, mutta märällä kelillä sen varrella olevat kallioluiskat ovat aika liukkaita. Ja vaikka nyt ei puhuta mistään Grand Canyonista, alueella oleva muistutus kulkemiseen liittyvästä omavastuusta ei ole ihan turha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti