Kuulumisia rintamalta

Pitkään viipyvä kesä on mukava juttu. Kesäloma on kuitenkin jo lusittu, ja hieno sää uhkaa jäädä hyödyntämättä. Olisi ollut kiva toteuttaa syksyllä vielä yksi hiukan pidempi vaellus, mutta se ei nyt onnistu. Onneksi viikonloppuisin voi tehdä lyhyempiä retkiä.

Iisalmen ja Kajaanin välissä sijaitseva Talaskangas on itselleni uusi kohde. Talaskankaan retkeä on suunniteltu aiemminkin, mutta ehkä alueen metsäinen luonto ei ole riittävästi houkuttanut, koska reissu on aina jäänyt tekemättä. Nyt se kuitenkin päätettiin toteuttaa, kun ei muutakaan keksitty.

Kuopiosta Talaskankaalle ajaa reilussa parissa tunnissa. Me lähdimme liikkeelle alueen luoteiskulmassa olevalta Jyleikönkankaalta ja patikoimme Pikku-Talaksen kiertävän noin 12 km pituisen reitin. Polku mutkitteli sammaleisia metsiä ja soita pitkin, ja sen varrella oli kolme taukopaikkaa. Itse evästimme Pikku-Talaksen itäpuolella olevalla kodalla, mutta järven länsipuolella oleva laavukin vaikutti ihan mukavalta.

On silti sanottava, ettei Talaskankaan kaltainen metsäkohde raapaise omaa sieluani kovin syvältä. Talaskankaan metsät eivät ole mitään ryteikköä, mutta Lapin kitukasvuinen luonto ja itärajan hiekkapohjaiset kangasmetsät viehättävät silti enemmän. En oikeastaan ymmärrä, mitä erinomaista ympäristöliikkeen vihreät soturit ovat alueessa 80-luvun taisteluiden aikana nähneet. No, puissa roikkuvat naavat ovat kyllä hienoja!

Talaskankaalta lähdettyämmme ajelimme metsäautotietä länteen kohti 8770-tietä ja siitä edelleen Kiuruvedelle. Matkalla poikkesimme vielä Paljakanvuorella, joka sijaitsee Kiuruvedeltä Pielavedelle menevän 561-tien varrella. Kohteeseen ei ole opastusta, mutta netistä ennakkoon tulostettu karttasivu auttoi löytämään parkkipaikan, jonka kupeesta vuorelle nouseva parin kilometrin mittainen luontopolku lähti.

Paikan nimi antaa olettaa, että mäen laella olisi tarjolla jonkinlainen näköalakin, mutta tämä toive ei toteutunut. Paljakanvuoren ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta onkin huipulta muutaman sadan metrin päässä oleva onkalo tai luola ("Pirunpesä"), joka on joskus ollut yli 20 metriä syvä. Sittemmin luolaan on kipattu kiviä ynnä muuta, jotta eläimet eivät putoaisi aukkoon. Polun varrelta löytyy myös laavu ja nuotiopaikka, mutta ne eivät nykystandardein mitattuna ole erityisen siistejä (kyseessä ei ole metsähallituksen ylläpitämä reitti).

Kun viimein palasimme kotiin, oli jo pimeä. Juurikaan kauemmas ei siis tähän aikaan vuodesta kannata päiväretkille lähteä.