Ja se kanjonin sota oli kauhea

Kesälomaa pukkaa taas! Ensimmäinen lomajakso kesäkuussa meni kylmässä hytisten, mutta tällä kertaa ei villasukkia tarvittaisi. Tosin pitäähän ne silti ottaa reissuun mukaan, kaiken varalta. Ja untuvatakki myös...

Tien päälle lähdettiin ajatukset lerpallaan kuten aina ennenkin. Tunsimme jonkinlaista vetoa niin Ruotsin tuntureille kuin Kevollekin, mutta lopullinen suunta taisi selvitä vasta Tupoksen absilla. Sääennusteen mukaan Kevolla tuulisi hiukan enemmän kuin esimerkiksi Saltoluoktassa, mikä voisi olla hyvä juttu, jos hyönteisiä on erityisen paljon. Kohti Utsjokea siis.

Itse olen käynyt Kevolla kerran aikaisemminkin. Nytkin tarkoituksemme oli patikoida Guivin kierros, mutta vaihtelun vuoksi myötäpäivään. Auto jäi Sulaojalle, ja me lähdimme talsimaan kohti Njavgoaivia, joka olisi ensimmäinen yöpaikkamme.

Njavgoaivin autiotupa on vähän hassussa paikassa, koska lähin vesipiste sijaisee miltei kilometrin päässä. Sanovat, että Kekkonen olisi istuttanut tuvan juuri kyseiseen kohtaan, mutta asiasta ei liene täyttä varmuutta.

Tuntuu vähän tyhmältä lähteä sangon kanssa alarinteeseen hakemaan vettä, kun vesilasti täytyy sitten hinata ylämäkeen takaisin tuvalle. Eihän siinä mene kuin vartti suuntaansa, mutta päiväpatikan jälkeen senkin ajan voisi käyttää toisin. Njavgoaivilla ei ollut muita, vaikka vieraskirjan mukaan tuvalla on käynyt väkeä lähes päivittäin.

Toisen päivän aikana kuljimme Guivin tuvalle, jossa tapasimme kolme kuopiolaista kaverusta sekä helsinkiläisen vaeltajan. Ilta menikin mukavasti nuotiolla istuen. Kuopiolaiset olivat ystävällisesti tuoneet tunturiin viiniäkin; tosin vain maitotölkin kokoisia tetrapurkkeja. Ehkä kahvalliset hanapakkaukset olisivat olleet kätevämpiä kantaa?

Kolmantena päivänä saavutimme viimein Kevon kanjonin. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään Grand Canyon, paikan mittasuhteet säväyttävät silti joka kerta. Viimeisen yön vietimme Suohpášájan telttailualueella, josta retken lopuksi patikoimme takaisin Sulaojalle.

Jo Guiville kävellessämme meille selvisi, mikä tulisi olemaan päävastustajamme tällä reissulla. Mäkäräarmeija oli paikoin todella runsaslukuinen, ja kun vaatetuksemme oli helteisen sään vuoksi kevyt, olimme sille helppo kohde.

Onhan hyönteisiä vastaan taisteltu ennenkin, mutta tässä mittakaavassa ei kertaakaan. Matkan jälkeen näytti siltä, kuin minua olisi ammuttu haulikolla jalkaan. Ja vaimoa päähän. "Tämä taistelu hävittiin", vaimo totesikin.

Autolle päästyämme ajelimme Norjan puolelle yöksi. Onneksi meitä ei pysäytetty tullissa, koska olisimme pilkukkaan olemuksemme vuoksi todennäköisesti joutuneet karanteeniin.

Parhaillaan majailemme Hetassa miettien jatkosuunnitelmaa. Ruotsiin tekisi vielä mieli, mutta kohteesta ja aktiviteetista ei ole selvyyttä. Todennäköisesti jotain pientä ja kevyttä kuitenkin, hyttysverkko päässä.