Kivilabyrintti

Björklidenistä matkamme jatkui kohti Norjaa. Ennen Riksgränseniä tien eteläpuolella avautuu Kärkevagge, jota myös "kivilaaksoksi" kutsutaan.

Nimi johtuu siitä, että laakson pohjalla on satapäin suuria siirtolohkareita, suurimmat kerrostalon kokoisia.

Kärkevaggen ympäri kulkee kymmenisen kilometriä pitkä polku, jonka ajattelimme ennen Norjan puolelle siirtymistä kiertää. Lähtöpaikaksi valikoitui Vassijauren aseman vieressä oleva P-paikka, josta reitille olisi helppo nousta.

Emme lähtiessämme huomanneet pakata reppuumme crocseja. Tämä vähän haittasi, kun eteemme ilmestyi Vassejohka, jossa vettä tuntui vielä heinäkuussakin riittävän. Kolme varttia kierreltyämme onnistuimme kuitenkin kuivin jaloin ylittämään joen kaikki 5 - 6 haaraa.

Parin tunnin patikoinnin jälkeen saavuimme Kärkevaggeen. Kivilaakso todella oli nimensä veroinen. Suurten lohkareiden välissä tuntui siltä, kuin olisi ollut suuressa labyrintissä. Hetkittäin tunnelma oli jopa hiukan painostava.

Kaikkein suurimpia kiviä emme edes ehtineet nähdä, koska vuorten takaa alkoi nousta tummia pilviä ja kuulua ukkosenjylyä. Paha ilma ei ehkä ollut tulossa suoraan päälle, mutta koska olimme jo nähneet suuren osan laaksosta, päätimme palata autolle samaa reittiä kuin mitä olimme tulleetkin. Jouduimme näin ylittämään Vassejohkan uudestaankin, mutta toinen kerta sujui helpommin, kun ylityspaikat olivat vielä tuoreessa muistissa.

Emme onnistuneet saamaan majoitusta Ruotsin puolelta, joten ajelimme illalla Narvikiin asti. Hieman E6-tien vierestä löysimme siistin hotellin, joka oli hintatasoltaan (995 NOK) muita lähiseudun majoitusliikkeitä edullisempi. Myös hotellin tarjoama buffet-päivällinen oli maan yleiseen hintatasoon nähden kohtuuhintainen (179 NOK). Sinne siis.

Illan myötä aloimme kohdata vastoinkäymisiä. Kaikki alkoi, kun yritin ensi kertaa hotellihuoneestamme ulos: en saanut oven lukitusta avattua. Kun vaimo kokeili samaa, ovi kuitenkin aukesi heti. Ahaa, ehkäpä yritin avata ovea väärään suuntaan... Sattuuhan näitä.

Myöhemmin sama ongelma kuitenkin toistui. Oven avausvipu ei toiminut alkuunkaan, ja olimme jumissa huoneen sisällä. Yritin hätäsoittaa huonepuhelimella vastaanottoon, mutta puhelinkaan ei toiminut. Juuri kun olin löytänyt kännykällä hotellin puhelinnumeron, ovi taianomaisesti avautui. Hetkeä myöhemmin oven lukkopesäkin tosin lensi käytävälle, mutta se sentään saatiin takaisin paikoilleen.

Ovi piti sitten jättää yöksi auki, kun ei sitä uskaltanut lukkoonkaan laittaa. Onneksi ovessa oli turvaketju; se vaan piti ennen käyttöönottoa korjata.

Ilta siis eteni hiukan valjusti, mutta yöllä nukutti hyvin. Hotellikin suhtautui lukko-ongelmiimme ymmärtäväisesti ja tiputti laskun loppusummasta 20 % pois, mikä oli mielestämme kohtuullista.

Parhaillaan majailemme Fauskessa, josta huomenna kääntynemme takaisin Ruotsiin. Norja on kyllä kaunis maa; varsinkin, kun aurinko paistaa. Toisaalta täällä on tullut ajeltua niin paljon, ettei suuria yllätyksiä enää ole tarjolla. Lisäksi pintaan puskee jonkinlainen ahtauden tunne, joka johtuu kai siitä, että täällä on... aika vähän tilaa.