Paluu lakeuksille

Lomalla pitäisi kai levätä ja virkistäytyä, mutta itse tunnen parin viikon jälkeen lähinnä väsymystä... Osa johtuu helteestä, mutta tottapa matkustaminenkin rasittaa. Ainakin, jos siirtyy joka päivä uuteen paikkaan, kuten meillä yleensä on tapana.

Guivin kierroksen myötä matka sai tormakan alun, mutta siihen suuri osa virrasta taisi mennäkin. Abiskossa noustiin vielä pari kertaa tunturiin (tai laaksoon - jostain syystä niihinkin täytyy Ruotsissa nousta...), mutta sen jälkeen aktiivisuus laski rantalomailun tasolle. Päivittäiset ajomatkat onneksi olivat maltillisia, joten iltaisin ehti hyvin kierrellä kylillä.

Alkuperäinen ajatuksemme oli palata Norjasta Hemavanin ja Tärnabyn kautta, mutta lopulta ajelimme takaisin 77/95 -tietä pitkin. Matkalle osui Vuoggatjålmen tunturikylä, jonne pikaisesti poikkesimmekin, mutta kiipeäminen ylös vuorille ilman erityistä päämäärää ei enää innostanut. Maisemat kyllä olivat hienoja, hieman kauempanakin Norjan rajasta.

Tällä matkalla erityisen mukavaa oli se, että kännykän käytöstä aiheutuvia kuluja ei tarvinnut miettiä. Soneran Sopiva-liittymä toimii kaikkialla Pohjoismaissa samaan hintaan kuin Suomessakin, dataliikenne mukaan lukien. Sääennusteiden tutkiminen ja majapaikan etsiminen oli siis erinomaisen helppoa. Tätä osaa arvostaa, kun on joskus lomamatkan jälkeen saanut maksettavakseen 500+ euron puhelinlaskun.

Kevon vaelluksella rinkassa oli valikoima erilaisia näkkileipiä, joista jo aiemmin höyrysin. Dr Kargin näkkäri vaikutti maukkaimmalta ja säilyi parhaiten ehjänä, mutta nälkäisenä muutkin maistuivat.

Norjasta samantapaisia leipätuotteita löytyi lisääkin. Esimerkiksi Coopin myymä Northug Sports Knekkebrød oli hyvää erityisesti oluen kera. Luulenpa, että tuote onkin suunniteltu juuri kaljan kanssa nautittavaksi.

Kevolla kokeilin viimein Esbitin spriitabletteja miettien samalla, voisiko tupareiteillä kaasusta luopua kokonaan. Puolen litran vesikiulu kuumeni neljällä tabletilla, mikä on hiukan luvattua enemmän.

Tekniikkani tosin saattoi olla väärä, koska aloitin homman yhdellä kokonaisella tabletilla ja lisäsin aina puolikkaan, jos vesi ei kiehunut. Puolikkaan palan tuottama liekki ei nuole kattilan pohjaa kuin hetken, joten tabletti kerrallaan lisäämällä vesi olisi mahdollisesti kiehunut nopeammin. Asiaa täytynee tutkia lisää.

Muuten mentiin aika samoilla vermeillä kuin ennenkin. Kantolaitteina molemmilla oli Osprey Exos 58. Vaimo pakkasi omaan reppuunsa suurimman osan ruoista, ja minä teltan (Nallo 2). Reppujen lähtöpainot lienevät olleet 11 - 12 kilon luokkaa.

Koska tiedossa oli useampi telttayö, suunnittelin ensin ottavani mukaan kahden hengen Kaitumin (+ 1 kg). Tällöin rinkaksi olisi käytännössä pitänyt valita Kajka (+ 2 kg). Kokeilin tätäkin yhdistelmää, mutta jo pelkkä rinkka ja teltta tuntuivät selässä painavilta... Tämä on huono juttu, koska kymmenen kiloa on aika säälittävä mukavuusraja.

Kevyehköstä kuormasta huolimatta minua kiusasi Guivin kierroksella vanha vaiva, joka ilmenee pistävänä kipuna selkärangan yläosassa. Pari ensimmäistä päivää menee aina hyvin, mutta sen jälkeen oireet alkavat. Kokeilin kulkiessa pyöritellä käsiä ja kyynärpäitä, mutta paras hoito tuntuu olevan laskea rinkka hetkeksi selästä.

Kaiken kaikkiaan lomamatkasta muodostui hiukan erilainen kuin olin kaavaillut. Ainakin ulkomaanosuus jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Toisaalta autoilu varsinkin Norjassa on rasittavaa. Mäkiä ja mutkia riittää, ja isoimmatkin tiet ovat paikoin kapeita. Kerran kesässään sen jaksaa, mutta niiden teiden jatkuva höylääminen voisi ottaa kunnon päälle.