Idän ihme

Suurin osa Suomen kansallispuistoista taitaa meiltä edelleen olla näkemättä. Kuopiosta katsottuna yksi mielenkiintoisimmista on aivan itärajan tuntumassa sijaitseva Petkeljärven kansallispuisto. Puisto itse ei ole kovin iso, mutta siihen liittyvä Taitajan taival lisää patikoitavissa olevien polkujen määrää olennaisesti.

Koska tiedossa oli aurinkoinen ja lämmin viikonloppu, lähdimmekin ajamaan kohti Petkeljärveä. Ajatus oli, että jätämme auton Petraniemessä sijaitsevan retkeilykeskuksen P-paikalle ja patikoimme sitten kohti Tetrijärveä, kunnes eteen tulee sopiva yöpaikka. Kansallispuiston alueella ei saa telttailla, mutta se ei olisi ongelma, koska puiston raja on vastassa jo 1.5 kilometrin jälkeen.

Emme tienneet, millaista telttailumaastoa Taitajan taipaleen varrelta löytyy, joten päätimme kulkea menomatkalla Keltasilmän laavun kautta. Jos Keltasilmä vaikuttaisi mukavalta paikalta, voisimme aina palata sinne takaisin, mikäli muualla on kivisempää.

Ja niinhän siinä kävi, että Keltasilmän laavulta lähdettyämme kävelimme ensin Taitajan taivalta pitkin Tetrijärvelle, ja palasimme sitten idempänä kulkevaa polkua pitkin takaisin Keltasilmälle. Kyllä teltan olisi muuallekin saanut pystyyn, mutta Keltasilmän laavu oli niin hienolla paikalla, että se peittosi muut vaihtoehdot. Varsinkin Tetrijärven laavu tuotti pettymyksen, koska se sijaitsi hämärässä sekametsässä, johon lähellä kulkevan tien äänetkin kantautuivat selvästi.

Taitajan taival Petranniemestä Tetrijärvelle on hienoa maastoa. Kyseessä on Pohjois-Karjalan vanhin retkeilyreitti, minkä huomaa kulku-uran leveydestäkin, mutta kauniisti kumpuilevia kankaita ja harjuja katsellessaan reitin suosion ymmärtää. Lähempänä Ravajärveä kulkeva, myöhemmässä vaiheessa retkeilyreitiksi merkattu polku on pienempi eikä tarjoa samanlaisia maisemaelämyksiä. Myös sen varrella riittää silti nähtävää, koska polku kulkee toisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja sivuten. Jäi epäselväksi, onko juuri kyseisellä alueella käyty taisteluja, mutta juoksuhautoja joka tapauksessa on kilometrikaupalla.

Ensimmäisen päivän kävelymatkaksi kertyi maltilliset 15 km, jonka jälkeen olimme siis taas Keltasilmällä, ja pystytimme telttamme läheisen harjanteen päälle. Saatuamme teltan pystyyn huomasimme, että lähellä on kaatumaisillaan oleva mänty, joka ikävästi nojaa vieressään olevaan puuhun... Männyn kallistussuunta huomioiden se tuskin olisi kaatunut teltan päälle, mutta koska arvelimme asian aiheuttavan unettomuutta, siirsimme teltan toiseen paikkaan.

Illalla teimme vielä pienen kävelylenkin lähimaastoon. "Keltasilmä" taitaa tarkalleen ottaen viitata laavun vieressä olevaan lampeen, mutta nimi voisi johtua myös siitä, että aurinko paistaa niin aamulla kuin illallakin kapealla maakaistaleella olevalle laavulle. Tulipaikka ympäristöineen oli siisti, eivätkä ulkohuussin vakiovarustukseen kuuluneet styroksinen istumarengas ja kolmen rullan wc-paperiteline tuntuneet Ruotsin matkan jälkeen yhtään liiottelulta.

Toisena päivänä palasimme hieman mutkitellen takaisin Petraniemeen, joka myös oli uimarantoineen ja leirintäalueineen mukavan oloinen paikka. Saman lienevät huomanneet myös lukuisat ulkomaalaiset (ainakin ruotsalaiset ja saksalaiset) turistit, jotka olivat löytäneet tiensä paikalle. Ehkä Petkeljärvi on nimeään suurempi paikka, koska ei kai Ilomantsiin vahingossa päädytä?