Kolmiota ympäri

Fulufjälletin jäätyä taakse vietimme yhden yön STF Särnassa. Majoitus ei ollut suomalaisittain järin edullinen, mutta vierailu ystävällisen omistajapariskunnan ylläpitämässä vanhassa puutalomiljöössä oli silti miellyttävä kokemus.

Östersundin länsipuolella sijaitseva tunturialue on houkutellut meitä jo pitkään, mutta aiemmin sinne suuntautuvat reissut ovat jääneet tekemättä milloin mistäkin syystä. Nyt kuitenkin olimme jo valmiiksi lähellä, ja kun norjalaisten sääpalvelukin povasi alueelle jopa kolmea peräkkäistä poutapäivää, päätimme patikoida Jämtlandin kolmiona tunnetun rengasreitin eli Storulvån - Blåhammaren - Sylarna - Storulvån.

Retken lähtöpaikkana toimivalle Storulvånin tunturiasemalle oli Särnasta päivän ajomatka, jonka suoritimme Trondheimin kautta koukaten. Retkeä edeltävänä yönä majoituimme Storlienin retkeilymajassa, josta ajelimme aamulla lyhyen matkan Storulvåniin. Auto jäi tunturiaseman maksulliselle parkkipaikalle (SEK 30 / päivä), ja me suuntasimme rinkat selässä ensimmäiselle etapille kohti 1086 metrin korkeudessa sijaitsevaa Blåhammarenin tunturiasemaa.

Norjalaisten arvelut poutasäästä eivät ensimmäisenä vaelluspäivänä aivan toteutuneet, mutta ennustetut tuulilukemat (10 - 15 m/s) epäilemättä pitivät paikkansa. Varsinkin ylempänä tunturissa keli oli kurja. Onneksemme olimme päättäneet kiertää rengasreitin vastapäivään, jolloin ensimmäisen päivän taival oli muita lyhyempi (12 km).

Sateen ja kovan tuulen vuoksi emme yrittäneetkään pystyttää telttaa Blåhammarenin liepeille, vaan varasimme itsellemme paikat tunturiaseman yhteismajoituksesta. Käytännössä tämä tarkoitti lattialla olevaa patjaa, mutta ratkaisu oli kohtuullisen hintainen ja olosuhteisiin nähden ihan mukavakin.

Toisen päivän aamukin valkeni vielä sumuisena ja tihkuisena, mutta tunturiasemalla nautitun erinomaisen aamupalan jälkeen yleinen mieliala oli silti korkealla. Kun lähdimme liikkelle, sää parani nopeasti laskeuduttuamme kostean pilviverhon alapuolelle. Yhdeksäntoista kilometrin matka Blåhammarenista Sylarnan tunturiasemalle eteni loivaan alamäkeen mukavasti, ja aurinkokin malttoi välillä näyttäytyä pilvien lomasta.

STF Blåhammaren tunnetaan gourmet-ravintolastaan, mutta ei Sylarnan tunturiasemakaan yhtään hullumpi paikka ole. Vieressä kohoavat 1700 - 1800 metriin nousevat tunturinhuiput, ja asemalta löytyvät kaikki palvelut, joita vaeltaja suinkin voi toivoa (sauna ja suihku, pehmeä peti, kauppa, keittiö, vaatteiden pesu- ja kuivaustilat, ...). Koska säätila oli illalla varsin hyvä, pystytimme telttamme aseman lähistölle. Jälkikasvu tosin päätti hyödyntää opiskelijatarjouksen ja nukkui yönsä yhteismajoituksessa varsin edulliseen 193 kruunun hintaan (sisältäen aamupalan).

Kolmas vaelluspäivä alkoi mukavasti, kun teltasta ulos kömmittäessä ulkona odotti pilvetön taivas ja auringonpaiste! Lämpötilakin oli noussut jo kymmenen asteen paikkeille, vaikka oli vasta aamu. Päivän aikana tultaisiin selvästikin tarvitsemaan aurinkorasvaa.

Ennen liikkeelle lähtemistä kipusimme tunturiaseman vieressä olevalle töppäreelle ihastelemaan hetkeksi maisemia. Päivän etappi takaisin STF Storulvåniin oli 16 kilometrin mittainen ja kulki helpohkossa tunturimaastossa välillä eväitä nauttien. Patikointi lämpimänä päivänä väsytti kuitenkin sen verran, että Storulvåniin saavuttuamme päätimme majoittua tunturiasemalle ja jatkaa autoilua vasta seuraavana aamuna.