Muu maa mustikka

Tekee hyvää käydä välillä ulkomailla. Vaikka Suomella ja Ruotsilla on paljon yhteistä, retkeillään maissa aika erilaisissa maisemissa ja erilaisin käytännöin.

Suurimmat käytännön erot liittyvät majoitukseen. Suomessa on laaja autiotupaverkosto, joka tarjoaa kulkijalle mahdollisuuden yöpyä ilmaiseksi, mutta melko vaatimattomissa oloissa. Ruotsissa taas suositaan tunturiasemia ja -majoja, joiden palvelutaso on korkea, mutta käyttö maksullista.

Onhan se niin, että ruotsalaiset ovat tässä asiassa askeleen meitä edellä. Ruotsin tunturiasemat ovat hienoja, ja toiminta niissä hyvin järjestäytynyttä. Suomessa yhtä korkeatasoisiksi paikoiksi voitaneen laskea lähinnä Kiilopään ja Kilpisjärven retkeilykeskukset sekä hiihtokeskuksissa olevat hotellit, mutta nekin toimivat lähinnä retken alku- ja loppupisteinä. Pidemmillä vaelluksilla niistä ei ole samanlaista hyötyä kuin ruotsalaisista asemista.

Ruotsissa tunturikeskuksia markkinoidaan lomakohteina, mikä madaltaa kynnystä lähteä tunturiin vaeltamaan. Parhaiten tämä ilmenee siten, että ruotsalaisilla reiteillä näkee paljon lapsia. Ei ole tavatonta, että alle kouluikäisetkin kulkevat Kånken selässä 15 - 20 kilometrin päivämatkoja vanhempiensa mukana. Retkeilyn suosio lienee johtanut myös siihen, että Ruotsiin on vuosikymmenten aikana syntynyt sellaisia retkeilyvarusteita valmistavia yrityksiä kuten Fjällräven tai Hilleberg, jotka tunnetaan maan rajojen ulkopuolellakin.

Toisaalta tunturimajojen ylläpitäminen ei ole ilmaista, eivätkä niiden palvelutkaan ole kovin edullisia. Yöpyminen Storulvånin, Blåhammerenin ja Sylarnan tunturiasemilla maksoi meiltä kolmelta 70 - 130 €/yö, ja tähän hintaan sisältyi vasta sekalainen yhdistelmä teltta- ja yhteismajoitusta aamupalan kera. Varsinainen huonemajoitus olisi maksanut 200 - 250 € per yö. Hinta epäilemättä rajaa osan kansalaisista palveluiden ulkopuolelle, ja vahvan kruunun vuoksi summa tuntuu suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna vieläkin korkeammalta.

Myös tiettömään tunturiin rakennettujen majojen ekologisuus mietityttää. Asiaan on selvästikin kiinnitetty huomiota (esimerkiksi roskien lajittelu oli hyvin järjestettyä), mutta tavaratoimitukset joudutaan joka tapauksessa hoitamaan helikoptereilla - ja talviaikaan ilmeisesti myös moottorikelkoilla. No, rahdataanhan suomalaisiin autiotupiinkin kaasua ja polttopuita, mutta määrät ovat olennaisesti pienempiä.

Itse en osaa suoralta kädeltä pitää suomalaista tai ruotsalaista tapaa toista parempana. Periaatteessa tykkään suomalaisesta yksinkertaisuudesta, mutta on silti vaikea olla arvostamatta ruotsalaisten tunturiasemien palvelutasoa ja sen mukanaan tuomaa helppoutta. Vaikka tietty primitiivisyys kuuluukin retkeilyyn, on silti mukava päästä päivän päätteeksi saunaan ja suihkuun.

On joka tapauksessa kätevää, että Suomi ja Ruotsi ovat rajanaapureita. Vaeltaja voi valita oman tyylinsä ja suunnata sen mukaan joko rajan itä- tai länsipuolelle.