Luukut auki

Tänään on ollut matkan toistaiseksi hienoin päivä. Jo aamulla tuuli oli tyyni, pakkasta vain muutama aste ja taivas aurink^H^H^H^H^H^Hpilvetön. Kun Elämänluukun latukahvilakin oli juuri avattu, lähdimme aamiaiskoomasta selvittyämme hiihtämään kohti Kukaslompoloa.

Hiihtäminen tuntuu muutaman päivän harjoittelun jälkeen ihan hyvältä, vaikka reisistä puuttuukin vielä voimaa. Sen sijaan kaikkien hiihtämiseen liittyvien oheistoimintojen yhteistoiminta ei ole ihan saumatonta.

Hiihtotekniikka on hallussa, samoin juomapullon ja kännykkäkameran käyttö. En kuitenkaan pysty operoimaan kaikkia yhtä aikaa, vaikka käsien ja jalkojen määrä siihen periaatteessa riittäisikin.

Jos esimerkiksi yritän hiihtäessäni kuvata kameralla, kaadun hyvin suurella todennäköisyydellä nenälleni. Samaan aikaan tapahtuvaa nesteytystä en tässä vaiheessa voi edes ajatella. No, ehkä keväämmällä kaikki sujuu jo paremmin.

Tästä eteenpäin uudenvuodenaattomme todennäköisesti etenee paikalliseen tapaan, eli tiedossa on jöpötystä Jounin Kaupan pihalla muiden ampumia raketteja odotellen.

Testipäivä

Tänään sai luvan olla se päivä, kun ensimmäisen kerran kokeilen joulukuun alussa ostamiani Yoko YXR Skating Mini -suksia.

Suksien testaaminen on työlästä puuhaa, joten lähdimme liikkeelle aamulla jo ennen auringon nousua. Testi sisälsi hiihtämistä eri muodoissaan: puhinaa tasaisella, suhinaa alamäessä ja ähinää ylämäessä.

Mitä sitten päivän aikana tarttui haaviin? Jo ensimetreillä selvisi, että Yokojen suuntavakaus on hyvä, enkä tässä suhteessa havainnut eroa normaalimittaisiin suksiin.

Sen sijaan luisto-ominaisuudet eivät ole aivan pidempien suksien tasoa. Taivaalta leijaili hiljakseen uutta lunta, mutta tämä tuskin yksin selitti sitä, että meno tuntui varsinkin tasaisella hiukan nihkeältä (suljimme pois sen mahdollisuuden, että asia jotenkin liittyisi testaajan kuntoon). Tuntumaa vahvisti sekin seikka, että alamäissä vaimo lasketteli aivan suksieni kannoissa kiinni, vaikka tavallisesti oma laskuvauhtini on kovempi.

Toisaalta ylämäessä suksen pienempi paino kompensoi tehokkaasti huonoa luistoa, ja lyhyt suksi vaikutti ylämäkeen luistellessa muutenkin ketterältä.

Myös Yokojen neon-oranssi väritys on selvästi onnistunut, ja se kirvoitti monelta hiihtäjältä kommentin suksen pirteästä ulkonäöstä. Latu-uskottavuudesta voi siis antaa täydet pisteet. Ehkä räikeä oranssi on samalla turvavärikin; onhan se tärkeää, että hämärässäkin näkee, mihin sukset ovat menossa.

Kun pitkän testipäivän jälkeen palasimme hotellille, oli aurinko jo laskenut mailleen. Huomenna mennään taas perinteisillä luistelusuksilla (onpa hassu termi). Seuraavan kerran Yokoja on tarkoitus ponnistaa Kuopion jääladuilla, kunhan ne joskus avataan.

Tuntuu kuin: -15°

Luottamukseni sääennusteisiin ei ole järkkymätön, mutta ainakin tällä kertaa ne näyttävät pitävän kutinsa. Foreca tosin on sitä mieltä, että kymmenen asteen pakkanen tuntuu vieläkin -15° C:ltä, mutta 20 asteen lämpötilanousun jälkeen pieni tuuli ei enää omaa nahkaa kirvele.

Ylläksellä majoitusratkaisuumme liittyvä valuvika tuotti hieman ylimääräistä työtä. Perusongelma oli sama kuin Levilläkin: olimme etukäteen maksaneet kolmen hengen majoituksesta, mutta matkassa olikin vain kaksi henkeä.

Keskustelin asiasta hotellin respassa kaikkiaan puolisen tuntia. En ole ihan varma siitä, miten homma oikeastaan eteni, mutta lopulta päädyin vaimon kanssa suurempaan huoneistoon kuin mitä olimme alkujaan kolmelle hengelle varanneet. Myös majoitusaika tuplaantui, mutta ehkä onkin parempi jäädä aloilleen kuin ajella puolihämärässä ympäri Lappia.

Olin jo Levillä tuunannut luistelusukset hiihtokuntoon, joten nyt ei tarvinnut muuta kuin loikata ladulle. Pitkää lenkkiä ei tänäänkään saatu aikaiseksi, mutta tuntuman löytämiseksikin voi tässä iässä uhrata yhden päivän.

Rikkinäinen ranne on aika ajoin muistuttanut olemassaolostaan, mutta hiihtäessä se ei ole isommin vaivannut. Tänään kuitenkin saman käden etusormi kramppasi niin, että jouduin ladulla ojentelemaan sitä varsin näyttävästi. Jos siis satuit hiihtämään vastaan, tarkoitukseni ei ollut osoitella sormella! Kyse oli ihan puhtaasti pakkoliikkeestä.