Mene länteen

Tänään ajelimme Saariselältä Ylläkselle, tarkemmin sanoen Äkäslompoloon. Tavoitteemme oli ehtiä hotellille klo 14, jotta meille jäisi majoittumisen jälkeen aikaa käydä kaupassa ja hiihtämässäkin - ennen illaksi luvattuja lumisateita.

Kävi kuitenkin ilmi, että huoneet ovat käytettävissä vasta klo 16, joten päätimme mennä syömään. Suuntasimme 940-tien risteyksessä olevaan Rouhe-ravintolaan, josta meillä oli aiempia hyviä kokemuksia (olkoonkin, että ravintolalla oli tuolloin toinen nimi). Maanläheistä linjaa noudattaen tilasimme pitsat, joiden uskoimme tukevan hiihtoharrastustakin.

Ruoka oli hyvää, mutta kaupassakin piti vielä käydä, joten jatkoimme ravintolasta kohti Jounin kauppaa. Vuodenvaihde lähestyy, mutta yllätys silti oli, että liike oli tupaten täynnä. Ja mikä pahinta, kaikki Jykeröt oli viety!

Kauppareissusta ei lopulta tullut mitään, joten palasimme hotellille ja lähdimme hiihtämään. Sen verran myöhäinen majoittuminen haittasi, että sade oli nyt ehtinyt alkaa.

En oikeastaan koskaan ole haikaillut silmäleikkauksen perään, mutta nollakeli ja räntäsade on yhdistelmä, jossa silmälasit eivät ole käytännölliset. Märkä sade kastelee linssit, jolloin niitä saa tuon tuosta olla kuivaamassa, jos haluaa nähdä eteensä. Lisäksi lasit huurtuvat aina, kun hetkeksikin pysähtyy juomaan tms.

Hiihtolenkki jäi tänään lyhyeksi, mutta onneksi huomiseksi on luvattu parempaa keliä. Todennäköisesti huomenna käydään myös Jykeröihin liittyvät ratkaisutaistelut.

Mennään bussilla

Kolmannen Saariselkä-päivän ohjelmaksi valikoitui hiihto Kiilopäältä Saariselälle. Emme kuitenkaan heti aamulla kiirehtineet ladulle, koska keskipäivän molemmin puolin oli tiedossa räntäsadetta, joka iltapäivällä loppuisi.

Hyppäsimme siis klo 16:15 lähtevään hiihtobussiin, joka reilussa vartissa kurvasi Kiilopäälle. Sateiden puolesta liikkeelle olisi voinut lähteä aikaisemminkin, mutta etelästä puhaltavan tuulen vuoksi päätimme odottaa bussikyytiä ja hiihtää nimenomaan Saariselän suuntaan.

Saariselän leveillä latupohjilla on hyvä sutia, mutta asialla on kääntöpuolensakin. Kun ilman sauvoja on helppo edetä, hiihtäessä tulee herkästi räplättyä mp3-soitinta, lähetettyä tekstiviestejä, selattua nettiä... Tästä voi seurata ongelmia, joten asiaan täytynee jatkossa kiinnittää huomiota.

Huomenna on aika vaihtaa maisemaa, kun siirrymme pariksi päiväksi Ylläkselle. Siellä avoinna olevia latuja on vielä enemmän, ja säätilakin taitaa kääntyä kylmempään suuntaan. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että Jounin kaupasta saa... Jykeröä! #jykerö

Lisää toistoja

Joululomailumme jatkuu leppoisan nollakelin vallitessa. Aamuyöllä ja aamupäivän aikana satoi luntakin, mikä teki latupohjista miellyttävämpiä hiihtää. Tänään suksimme Rönkönlammen tuvalle ja takaisin.

Saariselällä on entiseen tapaan runsaasti ulkomaalaisia. Varsinkin japanilaisia on paljon, ja muutamat heistä uskaltautuvat ladullekin. Nuoskalumen tarttuessa mononpohjaan suksien kiinnittäminen voi olla yllättävän hankalaa, joten autoimme paria aloittelevaa hiihtäjää pääsemään liikkeelle.

Oma hiihto sujuu kesätauon jälkeen kohtalaisen hyvin. Alkutalvesta ylämäet ovat usein työläitä luistella, mutta tällä kertaa olen varautunut asiaan tekemällä pitkin syksyä ylimääräisiä reisilihasharjoituksia. Jalkakyykky käsipainojen kanssa on yksinkertainen ja riittävän tehokas liike. Keuhkothan onneksi kestävät tässä iässä jo vaikka mitä.

Ensi yöstä on tulossa lauha, ja vesisadettakin saattaa olla tiedossa. Huomenna hiihtokeli ei siis liene parin aiemman päivän veroinen, mutta aamiaispuuron, pekonisämpylöiden, jugurtin, myslin, appelsiinimehun, kahvin ja piparin jälkeen kaikki usein näyttää paremmalta.