Talven alkutahdit

Viimeinkin lunta satoi vähän isompi satsi kerrallaan... Hiihtämistä ajatellen sitä ei edelleenkään ole tarpeeksi, mutta onpahan hyvä alku kuitenkin.

Lunta varrotessa olen etsinyt tietoa länsinaapurin hiihtokeskuksista. Niitä lienee kaikkiaan yli 200, mutta tältä seisomalta osaisin itse nimetä vain kolme paikkaa: Åre, Jällivaara ja Riksgränsen.

Missä ne muut sitten ovat? Arvatenkin suuri osa sijaitsee lähellä Norjan rajaa olevilla tunturialueilla, mutta jos niitä löytyisi lähempää Suomea, voisi joskus hiihtoreissulla poiketa länsirajan takanakin.

Google osaa nopeasti luetella muutaman aihetta käsittelevän sivuston:

• http://www.talviruotsi.fi
• http://www.visitsweden.com/ruotsi/Aktiviteetit1/Seikkailut-ja-urheilu/Ruotsin-hiihtokeskukset/
• http://snorapporten.se/

Snorapporten-sivuston karttaa vilkaisemalla selviää nopeasti, että monet Ruotsin hiihtokeskuksista tosiaan sijaitsevat Jämtlandissa ja Taalainmaalla. Ruotsin Lapissa keskuksia on hämmentävän vähän. Tosin ymmärtäähän sen, että jos tuntureita löytyy etelämpää, harva viitsii matkustaa napapiirille asti.

Myös latukilometrejä vertaillen näyttää siltä, että parhaat paikat löytyvät Keski-Ruotsista. Suomessa on totuttu siihen, että ainakin suuremmista hiihtokeskuksista latupohjaa löytyy satoja kilometrejä, ja valaistua latuakin on hyvä pätkä. Pohjois-Ruotsin kohteille ilmoitetut lukemat ovat melko vaatimattomia. Ei muutaman kymmenen kilometrin pituisen latuverkon perässä kannata kovin kauas Ruotsin puolelle ajella.

Monet ruotsalaiset "hiihtokeskukset" taitavatkin käytännössä olla laskettelukeskuksia. Myös Suomessa on tavallista sotkea hiihtäminen ja laskettelu toisiinsa, eikä asia ole ihan selvä Rukan markkinointiväellekään:

"Aikanaan hiihtokeskuksessa tärkeintä oli hissi, jolloin ei tunturin laelle enää tarvinnut kiivetä laskeakseen alas. Näin sai hiihtää enemmän."

Voi olla, että englantia puhuvilta lämpimien maiden asukeilta (ja ehkä Kalle Palanderilta) nämä termit menevät sekaisin, mutta muiden ei ole syytä langeta samaan ansaan.

Osa Pohjois-Ruotsin hiihtokeskuksista tuntuu olevan sesonkiluonteisesti auki, käytännössä siis vain keväällä. Jällivaara lienee kuitenkin avoinna läpi talven, ja se sijaitsee kohtuullisen matkan päässä Haaparannasta. Jällivaarassahan hiihdetään joskus hiihdon maailmancupiakin, joten tuskin ladut ihan huonoja voivat olla. Valaistua latuakin on jonkun verran, tosin valaistukseen liittyvä pakkasraja hämmentää hieman:

"Belysningen släcks kl. 22.00 eller vid temperatur under -18."

Se voi kääntöpaikalla hetken harmittaa, jos huomaa pakkasen kiristyessä valojenkin sammuvan.

Sähköisiä varusteita

Olen yli 30 vuotta paijannut tietokoneita. Purkanut ja kasannut, säätänyt ja ohjelmoinut, kironnut ja yrittänyt ymmärtää. Alussa uuden tietokoneen hankkiminen oli aina kiehtovaa, mutta ei enää. Nykyään sitä toivoo, ettei kaupasta kannettua laitetta tarvitsisi päivittää tai vaihtaa ainakaan kymmeneen vuoteen.

Nyt kuitenkin yksi kone oli taas lähestymässä terminaalivaihetta. Kyseessä on muutaman vuoden ikäinen Compaq-miniläppäri, jota olen tavannut automatkoilla kuljettaa mukanani. Se on toiminut niin nettiselaimena, sähköpostikoneena kuin latauspisteenä kännykälle ja Suunnon rannetietokoneille. Laitteen sisältämän 2G/3G -tuen ansiosta nettiin on päässyt melkein mistä vain.

Oikeastaan Compaq oli vielä ihan soiva peli, mutta sen käyttöjärjestelmä (Windows XP) ei. Lukuisten päivitysten myötä XP lohkaisi suuren osan laitteen yhden gigatavun keskusmuistista, eikä muistia voinut enää laajentaa. Lisäksi Microsoftin XP-tuen päättyessä alustan tietoturvan taso tulisi pian olemaan heikko.

Aloin siis etsiä uutta konetta. Valinnanvaraa ainakin olisi runsaasti, koska kevyessä matkakäytössä mikä tahansa läppäri tai taulutietokone riittäisi. Ensisijaisesti ajattelin jotain Windows-pohjaista konetta, mutta Android-tabletti tai Applen vastaava laite voisivat myös tulla kyseeseen. Oikeastaan ainoat tekniset vaatimukseni olivat:

1. Laite on ulkomitoiltaan pieni
2. Laitteessa on 3G-tuki
3. Järjestelmälle löytyy Suunnon oma asiakasohjelma (Moveslink)

Pieniä koneita on paljon, mutta SIM-korttipaikan sisältäviä laitteita yllättävän vähän (lähinnä tabletteja). Myös 3-kohta osoittautui vaikeaksi toteuttaa, koska Moveslink-sovellus on saatavilla vain Windowsille ja Intel-pohjaisille Maceille. Muita Movescount-yhteensopivia ohjelmia löytyy myös Androidille ja iOS:lle, mutta tulevista päivityksistä ei niiden kohdalla ole takeita. Tämä voi muodostua ongelmaksi silloin, kun Movescount-palvelusta tai rannetietokoneen ohjelmistosta ilmestyy uusi versio.

Vaihtoehtojen kaventuessa kaupasta lähti lopulta mukaan Acer Iconia W511, joka on eräänlainen läppärin ja taulutietokoneen risteytys. Laitteen näyttöosaa voi käyttää yksistään tablettina, ja kun sen kytkee näppämistötelakkaan, lopputulos muistuttaa kannettavaa tietokonetta - joskin aika vaatimattomin ominaisuuksin.

Muutaman päivän kokeilun jälkeen arvioisin Iconian hyviksi puoliksi:

• Laite on matkakoneeksi näppärän kokoinen
• Mininäppäimistö on kohtalaisen hyvä
• Akun luvataan kestävän pitkään: 9h (pelkkä tabletti), 18h (tabletti näppäimistöön liitettynä)

Hiukan tyytymätön olen seuraaviin seikkoihin:

• Laitteen suorituskyky on melko vaatimaton
• Näppäimistön kosketustaso ei tue eleitä
• Näytön ja näppäimistötelakan kiinnitysmekanismin kestävyys epäillyttää

Jotkut kuulemma sujauttavat tabletin retkireppuunkin, mutta itselleni kännykkä riittää edelleen. Pienellä tietokoneella voi kuitenkin majapaikassa suunnitella reittejä, tutkia sääennusteita ja siirtää Ambitin lokitiedot hiihto- tai juoksulenkin jälkeen nettiin.

Oudosti kallellaan

Marraskuu on jo pitkällä, mutta ulkona sataa vettä. Kärsimättömyyteni lisääntyy päivä päivältä, kun hiihtokauden alkua ei vielä näy. Viime talvena hiihtelin Kuopiossa ensi kerran joulun aikoihin, mutta kuinkahan asian kanssa tänä vuonna käy... Nyt on vaan märkää ja pimeää. Kuusamossa maa näyttäisi silti olevan valkoinen, Lapista nyt puhumattakaan.

Suomi on oikeastaan ihan oudosti kallellaan oleva maa. Pohjoisessa on hieno luonto, kunnon vuodenajat ja mielin määrin tilaa. Silti ihmiset pakkautuvat maan eteläiselle puolikkaalle, vaikka eihän täällä (ehkä merta lukuunottamatta) ole mitään kovin erityistä. Jopa kaikista syrjäisimmälle Helsingin niemelle löytyy jostain porukkaa.

Töistähän kaikki on kiinni, se on selvä. Toisaalta yhä useampaa ammattia voi hyvien tietoliikenneyhteyksien ansiosta harjoittaa mistä tahansa. Silti 100-prosenttisesti etätyönä tehtävät hommat eivät ole ihan tavallisia, joten yritystenkin toivoisi rohkeammin levittäytyvän Suomen kartalla. Pakkoko kaikkia on houkutella sinne, missä jo muutenkin on liikaa väkeä?

No, lunta joka tapauksessa saisi tulla tänne periferiaankin. Mitä enemmän, sen parempi, ainakin näin alkuunsa.