Viimekesäisen lomamme toinen jakso koitti heinäkuussa 2025. Tällä kertaa yhteiskunnan oravanpyörä pysähtyisi jopa kahden viikon ajaksi, mikä tarjoaisi mahdollisuuden tavallista pidemmälle lomamatkalle. Suomen Lappiin nyt ainakin, mahdollisesti jopa Ruotsiin tai Norjaan asti?
Sääennusteiden valossa vaikutti siltä, että ainakin loman ensipäivät olisivat poutaisia, joten ajoreittiä ei juurikaan tarvitsisi optimoida. Päätimme silti heti matkan alussa ottaa kunnon loikan kohti pohjoista, ja ajaa kerralla jonnekin Iso-Syötteen kulmille. Muutenhan siinä käy helposti niin, että matka etenee vain 50 kilometriä päivässä, eikä kahdessa viikossakaan ehdi kuin Kuusamoon asti.
Olin jo aiemmin etsinyt kartasta paikan, jonka ajattelin soveltuvan pysäköintiin, ja kenties yöpymiseenkin. Kyseisestä silmukasta pääsisi helposti UKK-reitille, jota pitkin voisi kipittää joko Toraslammelle tai Peuronlammelle; molemmat meille ennestään vieraita paikkoja.
Koska ensimmäinen yö oli tarkoitus viettää puskassa, tankkasin auton raikasvesisäiliöön vettä. Vielä kotipihassa ollessamme huomasin kuitenkin, että Adrian vesijärjestelmässä oli jotain ongelmia. Hanasta ei nimittäin pienen odottelunkaan jälkeen tullut vettä, vaikka sähköinen vesipumppu kyllä kuului surisevan.
Samanlaisen tilanteen voi saada aikaan unohtamalla Truman pakkasvahdin varoventtiilin auki, mutta tästä ei nyt ollut kyse. Auto ei vuotanut vettä alleen, joten vika ei myöskään vaikuttanut liittyvän letkuihin tai niiden liitoksiin.
Vesijärjestelmä on kesällä ja etenkin hellekelillä tärkeä juttu, joten pohdimme kiivaasti, mitä asialle voisi tehdä. Kurkkasin vesisäiliön sisälle nähdäkseni, onko siellä jotain ilmeistä vikaa.
Säiliön pohjalla oleva vasaranmuotoinen osa herätti aluksi ihmetystä, koska se näytti aivan kuin irronneen jostain ja pudonneen säiliön pohjalle. Mutta eihän tuollainen voi pudota säiliöön mistään, joten se ei selittäne ongelmaa.
Vaikka vesipumppu kuulosti toimivalta, vian täytyi jotenkin liittyä siihen. Oliko se kenties tukossa? Google ehdotti, että pumpussa oleva magneettiventtiili saattaisi olla jumissa, mikä kuulosti järkevältä selitykseltä, sillä edellisellä käyttökerralla ongelmia ei vielä esiintynyt.
Jos vika on magneettiventtiilissä, se saattaisi tärinän vuoksi korjaantua itsestään, kun autolla hetken ajaa. Vaihtoehtoisesti pumppua voisi pienesti kolistella säiliön seinään.
Päätimme alkumatkasta poiketa Siilin Caravanissa, joka oli lauantaipäivänä ainoa karavaanareita palveleva liike Kuopion seudulla. Liikkeen pihassa kokeilin taas juoksuttaa vettä, ja nyt sitä yllättäen hanasta tulikin. Nähtävästi magneettiventtiili todella aiheutti pulman.
Vaikka ongelma vaikutti ratkenneen, ostin Siilin Caravanista uuden pumpun siltä varalta, että vika alkaisi myöhemmin toistua. Osa ei ollut tolkuttoman kallis, ja vaikutti siltä, että se on metsän keskelläkin helppo vaihtaa.
Pumppuhässäkkä vei sen verran aikaa, että pääsimme kunnolla tien päälle vasta iltapäivän puolella. Ajelimme kahden pysähdyksen taktiikalla Iso-Syötteelle ja Karsikkoperäntielle, jolta kohteeseemme vievä metsäautotie erkani.
Tässä vaiheessa matkaa aiemmin samalla viikolla hankkimani General Grabber AT3 -renkaat pääsivät viimein tositoimiin, soralle. Jo ensimmäiset kilometrit saivat minut ihmettelemään, miksi en hankkinut tällaisia renkaita jo aiemmin. Eivät ne Reiskasta maastoautoa tee, mutta soratiellä eteneminen on merkittävästi aiempaa miellyttävämpää.
Asialla oli kuitenkin myös kääntöpuolensa, sillä taisin innostua uusista renkaista liikaa. Jaaskamonvaaran kupeeseen vievällä metsäautotiellä oli huonokuntoinen kohta, joka mahdollisesti oli syntynyt jonkun pidemmän auton jäätyä pohjastaan kiinni ylämäen harjaan.
Mietin ohikiitävän hetken verran, pitäisikö edessä oleva kohta tarkastaa jalkaisin. Tässä vaiheessa luottamukseni General Grabbereita kohtaa kuitenkin oli huipussaan, joten päätin suoraan yrittää huonon kohdan yli.
Se oli virhe. Ei tosin renkaiden vuoksi vaan siksi, että mäen harjan jälkeen tiellä odotti isohko irtokivi, jota en lainkaan havainnut, koska mäkeen piti ottaa vähän vauhtia. Kivi kolisi Reiskan pohjaan aika ikävästi.
Silmäilin tapahtuneen jälkeen auton pohjaa nähdäkseni, oliko mitään mennyt rikki. Ilmeisesti kivi oli osunut harmaavesisäiliön kannakkeisiin auton vasemmalla puolella, koska ne olivat hieman vääntyneet. Säiliö itse kuitenkin vaikutti ehjältä, onhan siinä aika paksut eristeetkin suojana. Mutta ehkä alustaa kannattaisi vielä käydä näyttämässä jollain korjaamolla, jos sellainen matkan varrelta löytyisi.
Tien silmukkaan päästyämme totesimme, että se on riittävän hyvä paikka yhden yön yöpymiseen. Hiukan myöhemmin tarjolla olisi ollut toinenkin levike, mutta silmukan jälkeen tie näytti kapenevan, ja juuri kokemamme pohjakosketus rajoitti intoamme ajaa pidemmälle.
Silmukassa ei näkynyt mitään P-merkkejä, mutta aiemmin tien varressa ollut kyltti kuitenkin viittoi Jaaskamonvaaran P-paikalle, joten ehkä se oli tämä.
Koska koko päivä oli mennyt autossa istuen, lähdimme illan päätteeksi kävelylle Torasvaaran tuvan suuntaan. Hyttysiä oli jonkun verran, mutta illalla helle ei enää kurmoottanut.
Tupa on verrattain kivalla paikalla, vaikka ranta nuotiopaikkoineen ei ihan helmi olekaan.
Muistelen jostain kartasta nähneeni, että Kumpu-Torasvaaran kupeessa menee Rytivaara Winter Highway -niminen reitti. Jonkin sortin highwayta nämä polut tosin ovat kesälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti