Kuten monesti ennenkin, vuonna 2025 kesälomamme alkoi viikkoa ennen juhannusta. Käytettävissä oli entiseen tapaan vain yksi viikko, mutta ehtiihän siinäkin ajassa jonnekin. Vaan minne?
Suomen sää vaikutti kaikkiaan kovin viileältä ja epävakaiselta. Mahtaisiko Espanjassa olla paremmat kelit? Olemme käyneet Espanjassa vain kerran, ja silloinkin hätäisesti autolla Andorran suunnasta. Pohjois-Italia on aavistuksen tutumpi paikka, mutta eihän sinnekään viikossa kerkiä. Paitsi tietysti lentokoneella, mutta se ei tule kyseeseen.Todellisten vaihtoehtojen puuttuessa iskin kartalla silmäni Ala-Vuokkiin. Paikalla on kiva nimi, ja lisäksi sen eteläpuolella kiemurtelee aika kivan näköinen harjujono, joka näyttää alkavan Riionahosta ja jatkuvan sitten Kovalankankaan, Luisoankankaan, Ryötinsärkän, Suoronsärkän, Lötinsärkän, Tökönsärkän, Hoikansärkän kautta Jumalissärkälle.
Ryötinsärkälle ja Hoikansärkälle yritettiin jo viime kesänä, mutta pienten vastoinkäymisten vuoksi paikat jäivät tuolloin näkemättä. Päätimme nyt yrittää uudelleen, tällä kertaa erityisesti Suoronsärkkä mielessämme.
Särkät ovat merkittävästi Espanjaa ja Italiaa lähempänä, mutta valitusta matkustusmuodosta johtuen matka ottaisi silti hetken. Niinpä päätimme lähteä liikkeelle jo perjantai-iltana heti töiden jälkeen, ja tavoitella aluksi vain jotain matkan varrella olevaa puskaa. Sellainen löytyi Kuhmon eteläpuolelta, Renkanlammen läheltä.
Olen viime aikoina tavannut etsiä retkikohteita aktivoimalla Retkikartan asetuksista Kuivakäymälät-valinnan. Sen avulla löytää helpommin sellaisia paikkoja, joihin liittyviä polkuja tai retkeilyrakenteita ei välttämättä muuten ole merkitty karttaan. Vessaan nyt aina menee jonkinlainen polku, jostain.
Näin löytyi myös Renkanlampi, joka osoittautui kesäkuisessa illassa varsin mukavaksi paikaksi.
Nuotiopaikan vieressä olevan lammen takana mutkittelee pieni mutta näyttävä harju, jolta avautuu avara maisema länteen päin.
Tässä maailman kolkassa on kuitenkin yksi asia, joka ajoittain mietityttää. Täällähän on joskus verissä päin tapeltu, minkä johdosta maastossa saattaa edelleen olla ammuksia. Erityisesti Renkanlammelta kaakkoon olevilla Saunajärven ja Kilpelänkankaan alueilla on käyty taisteluita.
Mutta onko ammuksiin liittyvä uhka yhä todellinen? Tiedustelin asiaa tekoälyltä, ja sain seuraavan vastauksen:
Kyllä, Suomen metsissä on yhä toisen maailmansodan aikaisia räjähteitä ja ammuksia, ja niitä löydetään vuosittain. Suurimmassa osassa tapauksia kyseessä ovat:
- Kranaatit, miinat ja käsikranaatit
- Ilmatorjunta- ja tykistöammukset
- Sodan jälkeen haudatut tai unohtuneet varastot
Vaarallisimpi alueita vastauksen mukaan ovat Kuhmo, Suomussalmi, Ilomantsi, Lieksa, Nurmes, ja Tolvajärvi. Käytännössä kaikki suosikkini, siis. Tolvajärvi tosin ei ole sellainen, mutta vain siksi, että se on nykyisin Venäjän puolella.
No, ehkä asiaa ei ole syytä liikaa dramatisoida, mutta on silti hyvä pitää mielessä, että jokaista säilyketölkiltä näyttävää roskaa ei kannata potkia tai kaivaa maasta ylös.
Toinen näillä seuduilla oleva pulma liittyy kopterin lennättämiseen. ADIZ-alueen raja meni kiusallisesti juuri Renkanlammen länsipuolella, joten ilmakuvia ottaakseen olisi pitänyt tehdä RPAS-lentosuunnitelma.
En tässä vaiheessa ollut vielä tietoinen, että lentosuunnitelman laatimiseksi on olemassa helpompikin tapa, joten päätin sitten olla lennättämättä. Sallitulle puolelle ei olisi Renkanlammelta ollut kuin muutama sata metriä, mutta laiskuus voitti taas.
Läheisen sorakuopan kupeessa oli silti hyvä yöpyä. Pimeät syysyöt ovat parhaimmillaan viehättäviä, mutta kyllä valoiset kesäaamut ovat silti retkeilyautoilussa parasta. "On tää hienoa hommaa!", kuten matkailuautoiluun liittyvässä iskulauseessa todetaan ("... jos vain renkaat kestävät.", itse ehkä vielä lisäisin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti