Suoronsärkkä oli kesäkuun alussa oiva paikka. Särkän maasto on helppokulkuista, eikä muita ihmisiä ollut haitaksi asti. Pitkäjärven rannalla näkyi olevan yksi karttaan merkitsemätön laavukin, tosin särkältä katsottuna väärällä puolella järveä.
Avaralla metsäkankaalla on muutenkin kiva lompsia päämäärättömästi. Alueella on joskus tehty metsätöitä, minkä johdosta ympärillä risteilee pieniä teitä ja traktoriuria. Olen ehkä hiukan yksinkertainen, mutta myös suon tarkkailu kannon nokassa istuen herättää minussa onnen tunteita.
Vietettyämme yön Luolakankaantien mutkassa päätimme poimia työlistallemme vielä toisen lähistöltä löytyvän särkän. Kyse oli Lötinsärkästä, jolle pääsee helposti saman tien varrella olevalta levikkeeltä.
Etsiessäni tietoja retkikohteista turvaudun usein tekoälyn apuun. ChatGPT ei tiennyt Lötinsärkästä mitään, mutta Grokille paikka oli tutumpi, ja se tuntui myös osanneen paikantaa harjun kartalle.
Mutta onko tällainen pieni harju mielekäs retkikohde? Grok suhtautui asiaan varauksellisesti:
Toisaalta hiljaista metsälenkkiähän tässä juuri haetaan, joten siinä mielessä vastaus oli tyydyttävä. Ja vaikka Lötinsärkkä on hieman Suoronsärkkää pienempi, se voisi silti ympäröivien soiden ansiosta olla näyttävä.
Lyhyen rämpimisen jälkeen...
... särkän pää odotti kulkijaa, ja valmista polkuakin oli tarjolla.
Kuten edellisenä päivänäkin, olin jälleen laatinut lentosuunnitelman, jotta voisin lennättää Mallaa Lötinsärkällä. Joskus kuulee juttuja itärajaa vaivaavasta GPS-häirinnästä, mutta itse en ole törmännyt sellaiseen, ainakaan jatkuvana ilmiönä. Ainoa omituinen piirre on se, että Flyk-sovellusta käytettäessä puhelin saattaa aluksi paikantaa itsensä Venäjälle, mutta hetken odottelun jälkeen tämäkin aina korjaantuu.
Hyönteisten osalta olosuhteita olisi voinut luonnehtia helpoiksi, ellen olisi pienellä hakkuuaukeella kompuroinut niin, että molempia polvia piti laastaroida. Sillä hetkellä kaikki lähiseudun puolihampaalliset ja imukärsälliset ötökät löysivät meidät, mikä elävästi toi mieleeni sen, kun joskus Akkatunturin kupeessa kompastelin samoin seurauksin.
Kyseistä hakkuuaukeaa lukuun ottamatta Lötinsärkkä on kaunis harju; vain aivan sen läntisin kärki (Kortesärkkä) on hieman rytöinen. Kaikkiaan ehkä juuri sellainen kuin Grok kuvasi.
Kahden särkkäpäivän jälkeen arvelimme matkamme harjuosuuden tulleen täytetyksi. Muutaman kilometrin päässä olisi vielä Tökönsärkkä ja Hoikansärkkä, mutta ne voisimme säästää myöhemmäksi. Ei liikaa herkkuja yhdellä kertaa.
Sääennusteet synnyttivät epätietoisuutta matkan jatkosta. Jo Kuopiosta lähdettäessä oli näyttänyt siltä, että länsirannikkolla olisi todennäköisimmin poutaa. Halusimme silti hyödyntää 2 - 3 aurinkoista päivää Itä-Suomessa, jossa yleisesti ottaen on enemmän nähtävää.
Mutta pitäisikö nyt kääntyä Vaasan, Kokkolan tai Rauman suuntaan? Vaikutti siltä, että sadepäiviltä ei enää voisi välttyä. Ajoimme Kylmäluomaan pohtimaan asiaa.
Onneksi mukanani aina on lenkkarit ja juoksuvaatteet, koska se mahdollistaa liikunnan vaikka poutaiset hetket olisivat kortilla. Pienessä retkeilyautossa hikiset vaatteet tietysti tuovat parisuhteeseen oman mausteensa, mutta kesällä asiat yleensä tapaavat järjestyä.
Mitä juoksuharrastukseeni muuten tulee, se on viime aikoina saanut hieman tummia sävyjä. Tätä kirjoitettaessa palasin juuri lenkiltä, jonka aikana ohitseni juoksi toinen harrastaja työntäen samalla lastenrattaita edessään. Vaikka en ole erityisen kilpailuhenkinen, tällaisiin kohtaamisiin ei kyllä totu, vaikka tässä iässä parempi kai jo olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti