Heinäkuun myötä koitti jälleen kesän pidempi lomajakso. Viikon lomatkin ovat mukavia, mutta totuus on, että viikossa ei ehdi kovin pitkälle, ainakaan meidän tyylillämme.
Tällä kertaa käytettävissämme olisi jopa kolme viikkoa. Ihan koko aikaa emme kuitenkaan voisi olla reissussa, vaan välillä täytyisi pistäytyä kotona. Mutta ehkä se on hyvä, koska toisinaan pelkään juurtuvani metsään niin, että en enää halua palata ihmisten ilmoille.
Nyt tuntui joka tapauksessa hyvältä päästä tien päälle. Matkaan liittyvä iso ajatus oli, että jospa sitä taas jonnekin Savukosken suunnalle. Mutta sään perässä mentäisiin, kuten aina ennenkin.
Ensimmäisenä päivänä sää ei suosinut, joten ajelimme vain Taivalkoskelle yöksi. Taivalkosken ja Posion kulmilta löytyisi aina jotain mielenkiintoista, ja jo pikainen vilkaisu karttaan paljasti, että ainakin seuraavat polut olivat yhä koluamatta:
Päätimme matkamme alkajaisiksi kokeilla Marjalammelle menevää reittiä. Lähinnä siksi, että se näytti helpolta, mönkkäriuraa kai. Lisäksi perillä odottaisi kota, jopa huussin kera.
Niinpä ohjastin Reiskan Kivilammen vuokrakämpälle menevälle tielle, jonka varressa olevalle levikkeelle oli hyvä pysäköidä. Kämpällä oli ohi kulkiessamme muutamia ihmisiä, mutta ihan pihan poikki ei onneksi tarvinnut lompsia.
Ihmisten kohtaaminen oli pieni yllätys, mutta enemmän hämmennystä herätti se, että hyttysiä ei näkynyt juuri lainkaan, vaikka oli heinäkuu ja sesonki parhaimmillaan. Mahtoivatko nuo ottaa siipeensä, kun alkukesä oli vähän kylmä?
Kartan mukaan tuvalta kansallispuiston rajalle ja Matovaaran yli johtaisi alati kapeneva tie.
Tie todella pieneni Marjalampea kohti edetessä, mutta ihan poluksi se ei missään vaiheessa muuttunut. Maastoautolla ajaen olisi päässyt kodan liepeille asti, ja joku näytti niin tehneenkin.
Perille päästyämme havaitsimme kuitenkin kotaan liittyen pienen puutteen: sitä ei enää ollut. Nähtävästi rakennelma oli jossain vaiheessa purettu, koska mitään tulipaloon viittaavaa ei näkynyt. Kodan ja vessan merkinnät olivat vain tainneet unohtua karttaan.
Pidettyämme hiljaisen hetken kodan raunioiden ympärillä päätimme kiertää Marjalammen ympäri. Lampi ei ole kovin iso, mutta sen ympärillä on laajahko suomainen alue, joka kulkiessa notkui hassusti jalkojen alla. Syntyi tunne, että suomatto kelluu veden päällä, mutta ehkä tämä johtui vain siitä, että suolla oli hiukan märkää. Ihan rantaan ei kuitenkaan tehnyt mieli.
Kyseessä lienee pyöreälehtikihokki. Ihmiset eivät tälle kasville maistu, mutta hyönteiset sitäkin paremmin.
Kodan puuttuminen ei lopulta haitannut, sillä lammen takaa löytyi aurinkoinen ja varsin mukava taukopaikka.
Kivilammelta jatkoimme autolla kohti Posiota kääntyäksemme Kuloharjusta kohti Löytövaaraa ja Kouvaa menevälle tielle. Ajatus oli, että hakeutuisimme yöksi Peukaloiselle, mikäli kartasta etukäteen etsimäni silmukka olisi tähän tarkoitukseen kelvollinen.
Paikkahan oli varsin hyvä ja todennäköisesti sellainen, että siellä ei yön aikana ajettaisi muuta rallia.
Hieman ennen Peukaloista ajoimme ohi kohdasta, jossa etelästä (Lomavaarasta) tuleva UKK-reitti menee tien yli ja etenee kohti pohjoista, Hoikanlammen suuntaan.
Kävin vakoilemassa reitin kuntoa. Polku oli aika pieni, eikä reittimerkintöjäkään näkynyt ainakaan ensimmäisen viidenkymmenen metrin matkalla. Kannattaisiko reittiä silti seuraavana päivänä kokeilla? Päätimme pohtia asiaa aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti