Paluu puron varteen

Kun retkeilee lähiseuduilla, ei aina voi hakeutua uusille reiteille ja poluille. Onneksi ennestään tuttu paikkakin voi toisena vuodenaikana tuntua ihan uudenlaiselta.

Poiketessamme huhtikuussa Vuoripuron luonnonsuojelualueella aavistelin heti, että samoille kulmille palataan vielä uudestaan. Näin tapahtui kesäkuun alussa, kun ajelimme jälleen kohti Nurmesta.

Vuoripurolla ei ehkä ole merkittävän retkeilykohteen statusta, mutta keväisen lumikenkäretkemme jälkeen odotusarvot sulan maan retkeä kohtaan olivat silti korkealla. Lumi ainakin olisi jo poissa ja maasto toivoaksemme siinä määrin kuivaa, ettei vesi enää rajoita liikkumista.

Tällä kertaa ajattelimme lähestyä puroa idän suunnasta. Katsoin satelliittikuvista valmiiksi levikkeen, johon auton voisi pysäköidä helppoa jalkautumista ajatellen.

Lähtöpaikka olikin hyvä. Sen vierestä laskeutui metsätraktoriura kohti suota, ja kun ura suojelualueen reunassa loppui, edessä oli helppokulkuista metsää. Maasto oli kaikkiaan melko suomaista, mutta silti kevyttä edetä, eikä märkyyskään vaivannut kuin aivan puron vieressä. 

Lähestyessämme suota sieltä kuului lintujen ääniä. Arvelimme niiden alkuperäksi joutsenia tai kurkia, mutta ainakin yksi hanhi lennähti ilmaan suota reunustavien puiden keskeltä.

Metsän läpi kulkiessamme osuimme sattumalta pesälle, jossa jälkikasvu vielä odotti hautomistaan. Ilmeisesti pesä kuului hetkeä aiemmin näkemällemme metsähanhelle. Otimme pari kuvaa, mutta hipsimme sitten nopeasti pois paikalta, jotta emo ei suotta hermostuisi.

Vuorisalo on kulkemisen kannalta aika mukavaa seutua. Suon keskellä on runsaasti metsäisiä saarekkeita, joissa on hyvä liikkua. Koko alueen ympäri kiertää tie, joten liikkeelle voi lähteä melkein miltä kulmalta tahansa. Polkuja ei varsinaisesti ole, mutta jonkinlaista kulku-uraa oli paikoin nähtävissä (saattoi olla eläinten tekemääkin).

Ihan parasta Vuorisalon kaltaisissa paikoissa kuitenkin on rauhallisuus, jota näillä kilometreillä arvostaa entistä enemmän. Rauha on tietysti seurausta siitä, että alueella ei yleensä kohtaa muuta väkeä. Metsästysaikaan tilanne voi olla toinen, mutta kesälomakaudella tällaiset pienet kohteet päihittävät viralliset retkeilyalueet ja kansallispuistot ihan mennen tullen, ainakin mitä päiväretkeilyyn tulee.