Kuinka nainen valloitetaan?

Pujoteltuamme koko päivän Kylmäluomassa emme edellisenä iltana ehtineet Taivalkoskea pidemmälle. Se ei sinänsä haitannut, koska majoittuminen Hotelli Herkkoon vain täydensi Päätalo-aiheista päiväämme.   

Aamulla kuitenkin huristelimme Lapin puolelle. Olin poiminut kartalta kohteen, joka oli minulle ennestään vieras: Kemijärven Juujärveltä löytyvälle Juuvaaralle nousee lyhyt polku, jonka varrelta löytyisi laavukin.

Hiukan huolta herätti se, että Juuvaaran kaakkoispuolelle oli merkitty jonkinlainen uhripaikka, mutta se näytti olevan vaaran jyrkemmässä rinteessä.  Eihän sinne ole pakko mennä, eikä varsinkaan lentää.

Suorin ajoreitti Juuvaaralle näytti menevän Posion kautta, joten matkan varrelle osuisi myös pari kaunista järveä, Hietajärvi ja Livojärvi.  Molemmat ovat lähelle tietä ja siten suosittuja levähdyspaikkoja, mutta Hietajärvi on yleensä hieman rauhallisempi.  Keli oli yhä kesäinen, joten pysähdyimme hetkeksi rannalle jatkaaksemme sitten kohti Auttia ja Juuvaaraa.

Juuvaaraa on helpointa lähestyä pohjoisesta, Seitakorvan voimalaitoksen suunnasta.  Autolla pääsee kokolailla polun alkupäähän, jonka paikkeilla tien sivussa on parin auton mittainen levike. 

Rakkaisen vaaran laki ei ole taivaita hipovan korkealla, mutta se kuitenkin kohoaa 150 metriä viereistä Juujärveä korkeammalla, joten luvassa voisi olla hienoja maisemia. 

Nousu Juuvaaralle on kaksiosainen.  Alkumatka laavulle asti - noin 500 metriä - on helppo, koska kivikon yli pääsee pitkospuita pitki.

Laavun jälkeinen osuus vaaran huipulle - 300 metriä lisää - on pelkkää louhikkoa, ja siten hidasta edetä.

Laavultakin avautuu ihan mainio näkymä, eikä loppumatka välttämättä tuota suurta maisemallista lisäarvoa. Pahimmillaan louhikossa vain teloo itsensä, joten varsinkaan märällä kelillä kivikkoon ei kannata lähteä lainkaan. Nyt onneksi oli kuivaa.

Laskeuduttuamme Juuvaaralta suuntasimme kohti Luusuaa.  Luusuan liepeiltä löytyy kapeita niemekkeitä, jotka ainakin kartalla näyttävät mielenkiintoisilta.

Ovatko niemet syntyneet luonnon muovaamina, vai onko ihminen tehnyt ne?  Yritin googlata asiaa, mutta saan vastaukseksi vain jostain näyttelijästä kertovia juttuja.

Niemeen on kuitenkin merkitty myös näkötorni, joten on vaikea keksiä syytä olla ajamatta paikan päälle!  

Torni taitaa olla lähinnä lintutorni, mutta kun ympärillä on lähinnä vettä, se on ihan riittävän korkea myös maisemien tiirailuun.

Tornin lisäksi niemessa on laavu, johon iltapäivällä paistaa kivasti aurinko.

Laavulla istuessani selasin karttaa mietiskellen samalla, että vaimollani Marja-Riitalla on oikeastaan aika kaunis nimi.  Mutta olisiko vielä hienompaa, jos vaimo olisi ristitty vaikkapa Marja-Petäjäksi?

Tästä seuraisi ainakin se hyvä, että rouvalla olisi myös oma nimikkovaara.  Marja-Petäjävaara vaikuttaa paikoin äkkijyrkältä - kuten vaimokin toisinaan - mutta sen rinteillä voisi olla kiva samoilla.  Ja kukkulat valloitettuaan heittäytyä selälleen vaaran kupeeseen.

Nyt ei ehditty, mutta luulenpa, että Marja-Petäjään täytyy jossain vaiheessa tutustua tarkemmin.