Aavan meren tällä puolen

Yövyttyämme Lieksassa olimme valmiita jatkamaan eteenpäin. Ajatus matkan suunnasta oli kuitenkin yön aikana muuttunut.  

Nettikarttaa selatessani löysin nimittäin hauskan näköisen niemen, joka alkoi kiinnostaa enemmän kuin Pielisen pohjoispuolen seutu, jonne alunperin suunnittelimme ajavamme.  Tämä huomioiden olisimme edellisenä iltana voineet yhtä hyvin palata Hotelli Pieliseen ja säästää 50 €, mutta eipä asia ollut tuolloin tiedossa.

Normaalisti Koli ei ole sellainen paikka, jonne tekee minkään sortin sesonkina mieli, mutta Kaiskunniemi vaikutti sopivan syrjäiseltä kohteelta, vaikka mikään kätketty helmi sekään ei nettikirjoitusten perusteella ollut.

Ajoimme autolla Niinilahteen, jossa olevalle pienelle sorakuopalle jätimme auton. Kuoppa näytti yhä olevan aktiivikäytössä, joten pysäköintiin täytyi kiinnittää vähän huomiota. Kuopan ohi kohti niemen kärkeä meni selvä polku, vaikka pohjakartassa sellaista ei näkynyt.

Retkeen liittyvä SWOT-analyysini oli paljastanut kohteesta yhden heikkouden. Niemen puolivälissä nimittäin on kapeikko, joka saattaisi olla veden alla.  Emme tienneet, pääsisikö siitä kuivin jaloin yli.

Tällä kertaa vesi oli matalalla eikä kapea kohta tuottanut ongelmia.  Pielisen vedenkorkeus kuitenkin vaihtelee toista metriä, joten keväällä tilanne voi olla toinen.

Niemen kärkeä kohti kuljettaessa maakaistale kapenee jälleen...

... ja aivan niemen päässä on varsin avaraa.  Mahtaakohan harjanne jatkua veden alla pitkästikin?

Yritin tähystää kameralla, näkyisikö ulapalla jotain mielenkiintoista.  Kilometrin tai parin päässä olevat Hiekkasaaret näyttivät hauskoilta, mutta myös idempänä oleva luoto (Orikivi?) oli erikoinen.

Varsinkin luodolla oleva lämpötolpan näköinen kohde herätti ihmetystä.  No, siinä varmaankin voi talvella lämmittää autoa.  Onhan se tärkeää, päästöt vähenevät.

Kuten edellisenä päivänä Karhunpolullakin, tikat hakkasivat puuta kuin viimeistä päivää.  Tällä kertaa menoa tahditti käpytikka (tai sitten se oli muurahainen).

Kaiskunniemen jälkeen lyhyt maakuntakierroksemme oli ohi.  Muutaman päivän aikana huomasi taas, miten paljon nähtävää kotimaassa ja aivan lähiseuduillakin on.  Erityisesti mieleen jäi Ilomantsin ja Naarvan välinen alue, josta löytyy kyllä ammennettavaa tulevillekin retkille.