Kieltolain aikana

Maaliskuussa elettiin koronaepidemiaan liittyvää nousuhuumaa. Radiossa ihmeteltiin, että mitä ihminen oikein voi tehdä, kun kaikki on kiellettyä.

Mietin siinä ohjelmaa kuunnellessani, kuinka rajoitukset ovat vaikuttaneet omaan elämääni. Tulin siihen tulokseen, että oikeastaan aika vähän. Suurin muutos on ollut se, että työpaikka on siirtynyt kotiosoitteeseen, eikä muilla asioilla juurikaan ole merkitystä.

Olen sitä tyyppiä, jonka aivot eivät normaalistikaan kestä asioimista täpötäydessä kauppaliikkeessä, enkä myöskään selviä liikenneruuhkista kunnialla. Niihin liittyvistä rajoituksista ja suosituksista pääsen siten helposti yli, mutta mahdolliset puutteet majoitusliikkeiden tarjonnassa saattavat vaikuttaa tulevan kesän ohjelmaan.

Lapin reissu jää tänä keväänä tekemättä, mutta onneksi läheltäkin löytyy paikkoja, joissa voi pyörähtää ilman pelkoa suurista väkimassoista. Tämä mielessä ajelimme eräänä maaliskuisena sunnuntaiaamuna Kinahmin eteläpuolelle tarkoituksenamme lumikenkäillä harjannetta pohjoisen suuntaan.

Eteläpäästä ei olekaan koskaan talviaikaan lähdetty liikkeelle. Kun nyt tuli tehtyä niin, ajattelimme kulkea vähän eri reittiä kuin normaalisti. Hanki ei kantanut ihan odotetulla tavalla, mutta liikkuminen oli silti helpompaa kuin lumettomana aikana.

Päädyimme avaralle paikalle, josta avautui kiva näköala lännen suuntaan. Puijon torni oli helppo paikallistaa, ja taisipa linssiin samalla osua Huuhanmäen tähtitorninkin.

Myös Kinahmin kvartsikaivosta tuli silmäiltyä uudesta suunnasta, vaikka eihän tuo varsinainen kaunistus ole.

Muita kulkijoita näillä kulmilla on harvoin riesaksi asti. Ainoat ihmiset kohtasimme aivan retkemme alussa, kun juttelimme hetken paikallisen pariskunnan kanssa.

Luin netistä, että luontopääkaupunkimme kupeessa oleva luontokeskus Haltia on täydellinen lähtöpiste retkelle. Jos tyytyy hiukan vähempään, voi Kinahmin parkkipaikkakin täyttää retkeilijän toiveet. Ainakaan sinne ei synny ruuhkaa, koska tilaa on noin kolmelle autolle.

Kinahmin eteläpäässä metsä on paikoin tiheää, ja joskus harjanne on ollut vähän hankala ristiin rastiin kaatuneiden puiden vuoksi. Nyt niistä ei ollut suurta haittaa, mutta joissakin kohdin lumikengillä oli muuten hidasta edetä.

Louhoksen vieressä olevassa jyrkkäreunaisessa kurussa oli paljon lunta. Se sai hetkeksi puuskuttamaan, mutta kohta oli taas helpompaa.

Jotakuinkin harjanteen puolivälissä sijaitseva karjamaja toimi tämänkertaisen retkemme kääntöpisteenä.

Maja lienee pääsääntöisesti lukittu, mutta aurinkoisella länsiseinustalla oli penkki, jossa istuskelimme hetken ennen paluumatkaa. Tällä syödään taas palanen kieltolain aikaa.