Latu & polku

Talvella retkikohteiden keksiminen on joskus haastavaa. Laavut ja kodat ovat toki siellä missä kesälläkin, mutta niiden lähettyville vievät pikkutiet ovat usein auraamattomia. Ja ihan samoja polkujakaan ei viitsisi kerta toisensa jälkeen tampata.

Eräänä tammikuun aurinkoisena aamuna mietimmekin, mikä voisi olla helposti tavoitettavissa oleva, mutta silti tuoreelta tuntuva, lumikenkäilyyn soveltuva paikka. Plussaa olisi, jos reitin varrelta löytyisi myös jonkinlainen tuulensuoja ruokailua varten.

Esiin nousi lähinnä kaksi vaihtoehtoa: Kalajanvuori Etelä-Konneveden kansallispuistossa ja Hirvipolku Varpaisjärvellä. Kummassakaan emme olleet käyneet talvella, joten kohteet olisivat siinä mielessä uusia.

Kalajanvuori olisi sopivan matkan päässä, mutta kansallispuiston vetovoima arvelutti hieman. Toisaalta lumikenkäillessä olisi helpompaa, jos voisi seurata muiden jälkiä.

Lopulta päädyimme kuitenkin lähtemään vastakkaiseen suuntaan, kohti Varpaisjärveä. Kävimme Hirvipolulla edellisen kerran kesäkuussa, mutta lumen aikaan kaikki olisi erilaista.

Ajatus oli, että jätämme auton Hirvikämpän parkkipaikalle, mutta sinne vievä tie oli auraamaton. Hirvipolun ohi menevän metsäautotien päästä löytyi kuitenkin vaunulle hyvä paikka.

Metsäautotietä oli jossain vaiheessa ajettu moottorikelkalla, mikä aluksi helpotti etenemistä, mutta varsinainen Hirvipolku oli jokseenkin ummessa. Tosin oli metsässä joku sen verran kahlannut, että reitti erottui ympäristöstään hyvin.

Vaikka päivä oli tuulinen, Hirvisuon laidassa olevalla laavulla oli yllättävän suojaista. Tässäkin kelpaisi mussuttaa eväitä, mutta päätimme kuitenkin säästää ne Oskarinkodalle, joka umpikotana olisi todennäköisesti vielä viihtyisämpi.

Kodalle olisi helpoiten päässyt Hirvilatua seuraten, mutta päädyimme silti ryömimään metsän läpi. Latupohjalla lumikenkäilykään tuskin olisi ollut rikos, koska maastoon oli toistaiseksi vedetty kelkalla vain yksi pertsaura.

Myöhemmin keväällä Hirvilatu kai pohjustetaan isolla koneella, minkä jälkeen latua on hyvä edetä myös luistellen.

Kodalle päästyämme nostimme lumikengät puuta vasten, ja siirryimme sisätiloihin...

... jossa mukava lämpö otti meidät vastaan. Kodassa saattoi olla mittarikin, mutta perstuntumalta sanoisin, että lämmintä oli noin +30 C. Vähempikin olisi riittänyt, mutta ainakin vaatteet kuivuivat kiireettömän tauon aikana tehokkaasti.

Kaukokin taisi hieman hätkähtää äkillistä lämpötilan muutosta, koska ulos päästyään se vain vilkutteli valojaan, eikä saanut yhteyttä ohjaimeen. Olikohan tiivistyvä ilmankosteus tehnyt tepposet?

Uudelleenkäynnistyksen jälkeen kaikki kuitenkin toimi normaalisti, ja Hirvisuon yli tähystäessään Kauko bongasi horisontista Kinahmin! Paljon hienoa löytyy näiltä seuduilta.

Hirvipolun hiljaisuus hyväilee muutenkin sielua. Muutaman hiihtäjän tavattuamme alkoi tuntua siltä, että Hirviladullekin palataan vielä, suksien kanssa.