Kesällä yksi hienoimmista paikoista Juuassa on Ylemmäisenjärvi. Ylemmäisen kangasmaasto ja hiekkaiset rannat houkuttelivat hellepäivinä uimaan, ja alue kirkasvetisine lampineen on kyllä muutenkin kaunis.
Helatorstain pidentäessä mukavasti viikonloppua lähdimme pienelle automatkalle, jonka ensimmäinen kohde Ylemmäisenjärvi oli.
Jätimme auton järven eteläpäässä olevalle nuotiopaikalle, ja jatkoimme siitä kävellen kohti pohjoisempana olevaa Ruukinkosken laavua.
Ylemmäisen kautta kulkee myös Kolilta lähtevä UKK-reitti. Reitin merkintöjä on kai viime vuosina kohennettu, ja nyt opasteet olivatkin hyvällä tasolla, vaikka polun suosituimmat osuudet taitavatkin löytyä pohjoisempaa.
Matkalla pysähdyimme Kangas-Valkeisen laavulle lounastamaan. Jäiden lopullinen lähtö antoi vielä odottaa itseään, mutta muuten lampi oli nimensä veroinen.
Ylemmäiseen laskevassa Vepsänjoessa oli runsaasti vettä, mikä haittasi joen varressa etenevällä polulla liikkumista. Myös Ylemmäisen pinta oli korkealla, ja monet nuotiopaikat olivat jääneet veden alle. No, eipähän tuli ainakaan karkaa maastoon.
Ruukinkoski ei ole koskeksi erityisen häijy, ja sitä olikin rauhoittavaa katsella. Muuten paikka oli sellainen, että jo lähiviikkoina hyttysistä voi olla seuraa. Nyt saimme vielä olla kahdestaan.
Palattuamme autolle ajoimme hiukan etelämmäksi poiketaksemme Sorveuskoskella.
Paikka on itselleni erityinen siksi, että teini-ikäisinä kokoonnuimme usein kaveriporukalla Sorveuskosken laavulle paistamaan makkaraa. Retkeily tuskin kiinnosti ketään, mutta makkara maistui kaikille, vähän liikaakin.
Laavu ei tainnut enää olla vanhalla paikallaan, mutta koski piti samanlaista älämölöä kuin ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti