Hiidenportin merkityt polut on jo enimmäkseen koluttu, mutta Allaslahdessa ei ole koskaan käyty. Niinpä ajattelimme tällä kertaa lähteä liikkeelle puiston lounaiskulmasta.
Kartalla reitti Allaslahteen näytti helpolta: ensin autolla nelisen kilometriä metsäautotietä, sitten patikointia 1,5 kilometriä, ja olisimme puiston rajalla.
Eteneminen kuitenkin tyssäsi jo 5284-tieltä erkanevan metsäautotien alkuun: lunta oli kiusallisesti 10 - 20 senttiä.
Lyhyt lumieste ylittyisi sopivan vauhdin kera, mutta lumipeite tuntui jatkuvan ainakin niin pitkälle kuin tietä näkyi. Riittäisikö vauhtia tarvittaessa koko neljän kilometrin matkalle?
Koska meidän ei ollut pakko puskea Allaslahteen, päätimme sittenkin ajaa puiston pohjoispäähän, Palolammelle. Voisimmehan yhtä hyvin kulkea sieltä Allaslahden suuntaan.
Palolammella olikin enimmäkseen lumetonta ja muutenkin hienoa. Hiukan yllättäen parkkipaikalla ei kuitenkaan näkynyt muita autoja, vaikka sää oli mainio. Lähdimme seuraamaan Hiidenportille menevää reittiä.
Jo muutaman sadan metrin jälkeen polku sukelsi varjoihin, ja maasto muuttui lumiseksi. Onneksi polulla oli vanhoja kengänjälkiä, joissa loikkien Hiidenportille oli helpohko edetä.
Rotkon itäpuoli oli liki lumeton, mutta länsireunalla näkyi lunta. Päätimme silti pitäytyä suunnitelmassa tavoitella Allaslahtea, joten jatkoimme Kovasinvaaran sivuitse menevää polkua.
Harmiksemme Allaslahden suuntaan ei ollut mennyt muita. Lumessa rämpiessämme aloimme ymmärtää, miksi lähtöpaikalla ei näkynyt muita retkeilijöitä.
Enemmän kuin lumen paksuus haittasi se, ettei voinut nähdä, mitä lumen alla oli. Joskus siellä väijyi kiven kolo, toisinaan jalan tueksi kaavailtu pitkospuu olikin askeleen vieressä
Matka kohti Allaslahtea eteni ärsyttävän hitaasti. Toivoimme, että vaaran länsipuolella olisi lumetonta, mutta hankea riitti ja riitti.
Luminen osuus olisi epäilemättä jossain vaiheessa loppunut, mutta kyllästyimme odottamaan käännettä, ja päätimme palata takaisin rotkolle. Lumikengistä olisi ollut apua, mutta niitä ei nyt jostain syystä ollut matkassa.
Hiidenportille päästyämme jäimme lounastamaan rotkon helteiselle puolelle. Tässä vaiheessa paikalle oli ilmaantunut muitakin retkeilijöitä, joiden kanssa taivastelimme metsässä olevaa lumen määrää.
Allaslahti laavuineen jäi siis tällä kertaa näkemättä, mutta onneksi vahinko ei ole peruuttamaton.
Palolammelle palatessamme pysähdyimme vielä hetkeksi ihmettelemään suolta kuuluvaa moottorisahan ääntä. Tosin eipä suolla puita kaadettu, vaan sammakoiden kuorohan se siellä mellasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti