perjantai 4. toukokuuta 2018

Veljekset

Touhusin talvilomalla aika paljon Kaukon kanssa. On mukavaa, kun kelit lämpenevät, eikä akkujen jäätyminen ole enää ongelma.


Lumikengillä liikuttaessa mukana kulkee helposti myös tavallinen järkkäri...


... mutta hiihtoreppuun pakkaan usemmiten vain Kaukon.


Tuleepahan samalla tarkkailtua, näkyykö taivaalla muutakin mielenkiintoista. Yleensä ei näy, mutta Pallaksella ohitsemme hurahti joku toinenkin kopteri. Aika kovaa lensi, mihin lie ollut menossa.



Kauko voi nykyään hyvin, vaikka viime vuonna sillä oli terveysmurheita. Se oli itsellenikin raskasta aikaa, ja taisin tuolloin hieman hätääntyäkin. En ole aiemmin puhunut tästä, mutta nyt kun vaimo kyläilee äitinsä luona, uskallan avautua asiasta.

Asia on niin, että Kaukolla on veli.

Veli... Miten tähän on päädytty? Tilanne eskaloitui siinä vaiheessa, kun Kaukon tila alkoi heiketä. Pelkäsin, ettei se selviytyisi ongelmistaan, mikä sai minut ajattelemaan myös omaa elämääni. Jos pahin toteutuu, miten jaksan eteenpäin ilman Kaukoa?

Mietin asiaa vähän liikaakin, ja tartuin heikkona hetkenäni Gigantin Black Friday -nettitarjoukseen. Ironista on, että samana päivänä, kun tilasin uuden kopterin, Kaukon vointi yllättäen parani. Aavistiko se jotain?

Posti toimitti tilaukseni aikanaan. Olisin voinut kantaa paketin takaisin liikkeeseen, mutta en tehnyt niin. Sen sijaan tuijottelin avaamatonta laatikkoa pari kuukautta, kunnes palautusoikeus umpeutui.

Lopulta avasin paketin, ja viritin toisenkin kopterin lentokuntoon. Nimesin sen Keijoksi, koska se tuntui sointuvan yhteen Kaukon kanssa. Kauko ja Keijo.

Veljekset ovat niin saman näköisiä, etten meinaa itsekään erottaa niitä toisistaan! Päätin liimata molempien otsaan nimilaput, jotta ei koko ajan tarvitse arvailla.


Mutta mitä minä molemmilla teen? En ole ihan varma. Keijon mukana ainakin seurasi nippu varusteita, ja varakopteriakin saattaa tällaisen ongelmaherkän harrastuksen parissa tarvita.

Voisin tietysti laatia Kaukosta kertovan dokumentin ("Kaukon elämä"), jonka kuvaamisessa Keijo varmaan avustaisi. Siihen liittyvä jatko-osakin ("Making of Kaukon elämä") olisi helppo kehittää.

Mutta riittääkö dokumenttien tekemiseen kaksi kopteria? Eikä käsiäkään ole tarpeeksi. Hmm.

2 kommenttia:

  1. Opeta Kauko ja Keijo lentämään synkronoidusti, niin voit ruveta kuvaamaan stereofilmejä.

    Voisit kyllä hankkia vielä kolmannenkin kopterin ja nimetä sen Uoleviksi. Kolmikko muodostaisi silloin täydellisen etunimikaiman isälleni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat kyllä osaavat lentää ilman aktiivista ohjaustakin, mutta olisi silti eduksi, jos pystyisin käyttämään kahta ohjainta samanaikaisesti. Ehkä se onnistuisikin, jos ohjaimet virittäisi roikkumaan kaulasta tms. Tai sitten toista pitäisi ohjata kännykällä.

      Mutta viimeistään Uolevin kanssa kädet joka tapauksessa loppuisivat kesken... :)

      Poista