Yritin ainakin

Varsinkin jäällä hiihtäminen on nyt vähän nihkeää. "Latu on aivan veren peitossa", kuten hämäläistä alkuperää oleva vaimoni ongelman kiteyttää. Viikonloppuna ajattelinkin, että nyt voisi olla hyvä hetki koeajaa auto tai pari. Oma Passat ei vielä ole ihan vaihtoiässä, mutta kun kotiläksyt tekee etukäteen, arpomista on tosipaikan tullen vähemmän.

Suuntasin aluksi Audia myyvään liikkeeseen, mutta osuin myymälään vähän huonoon aikaan. Liikkeessä esiteltiin verraten kalliin Q7-katumaasturin uutta mallia, ja sitä tutkiva perhe tietysti kiinnosti myyjiä suuresti. Sainkin aika rauhassa tutustua A4 Allroadin yksityiskohtiin ennen kuin yksi myyjistä tuli kyselemään kuulumisiani.

Tämän jälkeen asia eteni nopeasti, ja tavaratilan strategiset mitatkin selvisivät myyjän avustuksella helposti. Koeajopaperit kirjoitettuamme kävi kuitenkin ilmi, ettei esittelyauto ollutkaan pihassa. Vaihtoautohallista olisi löytynyt pari vuotta vanhempi yksilö, mutta sovimme lopulta, että poikkean uudestaan joku toinen päivä. Voinhan sitä odotellessa perehtyä kilpaileviin merkkeihin.

Niinpä poistuin Audi-liikkeestä ja ajoin Opel-kauppiaan luo. Tässä vaiheessa kello lähestyi puoltapäivää, ja muitakin renkaanpotkijoita oli jo liikkeellä runsaasti. Se vaikeutti tehtävää, koska myyjien juttusille oli entistä vaikeampi päästä. Ehdin tarkastella Insignia Country Toureria aika monesta suuunnasta, mutta 20 - 30 minuutin jälkeenkään en ollut saanut myyjään katsekontaktia. Muuten Opel vaikutti muhkeine takaluukkuineen yllättävän persoonalliselta autolta, eikä varustelussakaan ollut pahempia puutteita.

Kun ruuhka ei ottanut hellittääkseen, jatkoin matkaani kohti Seat-kauppaa. Matkalla kuitenkin huomasin ajavani Subaru-myyjän ohi, joten kurvasin ensiksi sinne. Harmikseni liikkeeseen ehti juuri ennen minua itseäni hiukan vanhempi pariskunta, joka varasi käyttöönsä ainoan paikalla olleista myyjistä. Se ei toisaalta ollut suuri vahinko, koska uutta Outbackia (2015) ei näkynyt missään. Vanhempaa korimallia edustava auto kyllä löytyi, mutta välillämme oli juopa. Subarun tavaratila sentään vaikutti suurelta.

Viimein ajelin Seat-liikkeen pihaan. Osasin jo ounastella, ettei Leon Xperiencen koeajokaan olisi ihan läpihuutojuttu, ja kyllästyinkin myyjän odotteluun jo vartissa. Leoniin ei muutenkaan olisi kannattanut istahtaa viimeisenä, koska se ei hintansakaan puolesta ole ihan samalla viivalla muiden vaihtoehtojen kanssa. Volkkarilla ajaneelle Seatissa oli toki paljon tuttua.

Hätäpäissäni poikkesin vielä pihan toisella puolella olevassa BMW-merkkisiä autoja myyvässä liikkeessä, vaikka kyseisellä valmistajalla ei edes ole omaa maastofarmarimallia. Siinä olikin käydä hassusti, koska 300-sarjan Bemariin laskeuduttuani en enää meinannut päästä siitä ylös.

Kierreltyäni autoliikkeitä liki kolme tuntia koeajosaldo siis näytti pyöreää nollaa. Päällimmäiseksi tunteeksi jäikin ihmettely siitä, sujuuko autokauppa todella niin nihkeästi kuin väitetään? Ei homma ainakaan potentiaalisten asiakkaiden määrästä voi olla kiinni.

Myyjien löytämisessä oli omat haasteensa, mutta toisaalta oma aloitteellisuuteni oli vähäistä, enkä ulkoisen habitukseni puolesta kuulunut aivan asiakasjoukon vetovoimaisimpaan päähän. Lisäksi olin liikkeellä selvästi väärään aikaan. Täytynee ottaa myöhemmin uusintalähtö.