Eivät ole veljeksiä

Olen monena talvena odottanut Kuopion syväväylän umpeutumista kuin joulupukkia, mutta tänä vuonna väylä pääsi jotenkin yllättämään. Lähtiessäni perjantaina töiden jälkeen hiihtämään mielessä välkkyikin ajatus porhaltaa syväväylän yli ja edelleen kohti keskustaa.

Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä. Muistelen, että viime talvena jäälle pääsi hiihtämään ennen kuin maaladut olivat säädyllisessä kunnossa. Nyt nollan molemmin puolin sahaavat lämpötilat ovat sotkeneet jääladut heikkoon kuntoon, ja syväväyläkin jäi koeponnistamatta.

Perjantaina oli pakkaspäivä, joten edellisinä päivinä sulanut ja sotkettu jää oli kovettunut muhkuraiseksi. Toisaalta sieltä täältä löytyi koskemattomia, vähälumisia kohtia, joissa oli oikein hyvä edetä. Hetkittäin olin jopa havaitsevinani häivähdyksen hankikantoa, mutta vain muutamia satoja metrejä kerrallaan. Tällöin mietin, että jos jotain yhtä lajia pitäisi/voisi harrastaa ympäri vuoden, niin kyllähän hankiluistelussa ollaan ihan asian ytimessä.

Eteläisestä Kuopiosta on vaan huono lähteä jäälle hiihtämään, koska varsinkin Rauhalahden ja Petosen ympäristössä on ihan liikaa moottorikelkkaliikennettä. Sen sijaan, että kelkkailijat ajaisivat yhteisiä reittejä, jokainen haluaa merkata jäältä oman reviirinsä. Kun lahdet ja kapeikot ajetaan plussakelillä ristiin rastiin moottorikelkoilla, siinä ei enää pakkasen tullen luistella.

No selvähän se on, että varsinkin Petonen on niin hemmetin eristyksissä, ettei sieltä pääse keskustaan kuin moottorikelkalla. Mutta eikö Rauhalahden kelkkaturisteille ole rakennettu maareittejäkin? Ja miksi Greenpeacen väki, joka muuten tykkää touhuta ketjujen kanssa, ei koskaan kahlitse itseään moottorikelkkoihin kiinni?

On kuitenkin mukavaa, että kevät lähestyy ja valon määrä lisääntyy. Pallas-aiheisia ajatuksia alkaa taas puskea mieleen.