Lomaa näköpiirissä

Toinen kesälomajakso odottaa alkamistaan. Nyt on tarkoitus ajella jonnekin pohjoisemmaksi, koska homma jäi kesäkuussa kesken. Tavoite on päästä muutamaksi päiväksi tunturiin ja toki muutenkin lomailla vähän avarammilla seuduilla. Kohdetta ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta ainakin seuraavat vaihtoehdot ovat perheensisäisessä neuvonpidossa nousseet esille:

• Jämtlandsfjällen
• Padjelanta
• Muotkatunturit
• UKK-puisto

Jämtland on melko kaukana riippumatta siitä, meneekö Ruotsiin laivalla vai Haaparannan kautta ajaen. Toisaalta mielenkiinnon kohteena oleva Jämtlandstrianglen lienee reittinä helpohko, joten se soveltuu mainiosti perheretkeilyyn. Storulvånista pääsee myös nopeasti tunturiin, mikä on hyttysaikana hyvä juttu. Muitakin kulkijoita Jämtlandissa varmasti on, mutta ainahan valmiilta reitiltä voi poiketa sivuun, jos Hej! lakkaa tulemasta luontevasti.

Padjelanta kiinnostaa siksi, että puiston itäosaan pääsee näppärästi Ritsemistä. Poikkesin niillä kulmilla kesällä 2010 ja ajattelin jo silloin, että samoihin maisemiin täytyy joskus palata uudestaan. Alustavasti kartasta on silmäilty Boalnotjåhkkån ympäri menevää reittiä, joka etenee kiintopisteinään Änonjálme - Kisuris - Kutjaure - Vájsáluokta - Änonjálme. Matka taittunee kolmessa päivässä, mikä mahdollistaa kevyet kantamukset. Toinen vaihtoehto voisi olla lentää Helikopterilla Ritsemistä Staloluoktaan ja kävellä sieltä takaisin, mutta jotenkin helikopterin käyttäminen tällaiseen tarkoitukseen tuntuu vähän turhamaiselta.

Kotimaiset kohteetkaan eivät ole huonoja. Muotka on yhä pääosin näkemättä, ja Saariselkääkin voisi tällä kertaa lähestyä vaikkapa Aittajärven suunnasta. Kuten aiemminkin, sääennusteita varmaan tuijotetaan tarkasti ennen kuin lopullinen suunta on selvillä. Yleensä kuitenkin on niin, että paikasta riippumatta mukavinta on siellä, missä sataa vähiten.

Vaikka heinäkuun loppupuolen säätilasta ei vielä ole tietoa, kulunut viikonloppu ainakin oli lämmin. Niinpä päätimmekin tehdä pienen retken Nurmeksen länsipuolella sijaitsevalle Raesärkkien alueelle. Maasto oli helppokulkuista, lukuisien pienten lampien ympäröimää hiekkakangasta. Itse patikoimme lounastamaan Tammenalussuvannon nuotiopaikalle, jonne menevä reitti oli leveää kärrypolkua. Aurinko paistoi ja miltei helteinen sää oli tainnut lannistaa hyttysetkin, koska niistä ei juurikaan tehty havaintoja.

Raesärkiltä lähdettyämme autoilimme vielä Kolille, josta avautui komea näkymä Pieliselle. Korkeuseroa Pielisen ja Kolinvaaran välillä on paljon, ja Ukko-Koli epäilemättä onkin hienoimpia paikkoja, joita näiltä leveyksiltä löytyy.

Tulevan loman jälkeenkin riittää jännitettävää, koska käytyäni käsikirurgin vastaanotolla selvisi, että jo 1.5 vuotta kipeältä tuntuneessa ranteessani on repeämä, joka vaatinee leikkaushoitoa. Ymmärtääkseni kyse on siitä, että osa ranneluuhun kiinnittyvistä jänteistä on irronnut, mikä ilmeisesti juontaa juurensa toissa talvena tapahtuneeseen kaatumiseen. Kompastuin tuolloin portaissa niin, että jouduin kaatuessani ottamaan käsillä vastaan, mistä ranne ei tykännyt. Hyvä, että asia selvisi edes neljännellä lääkärikäynnillä!