Retkiä tunturissa ja muualla

Viikko kesälomaa on takana. Matka on edennyt Itä-Lapin, Hetan ja Pallaksen kautta Ruotsin Jällivaaraan, jossa parhaillaan majailemme. Etukäteen luvassa oli aika vaihtelevaa säätä, mutta ennusteita tarkkailemalla olemme onnistuneet kiertämään pahimmat sadealueet. Pidemmät vaellukset ovat tällä kertaa jääneet väliin, mutta lyhyempiä retkiä on tehty useitakin.

Loman alkajaisiksi ajelimme Muotkan Ruoktuun, josta käsin oli tarkoitus tehdä 2 - 3 päivän rengasretki Muotkatuntureiden suuntaan. Tässä ajassa ei pitkälle ehdi, joten ajattelimme vain tavoitella Koarvikoddsia siten, että leiriydymme Peltotunturin koilliskulmalla olevalle järvelle, jonka etukäteen tiesimme hienoksi paikaksi.

Jeageloaivin kautta kulkenut menomatkamme ei kuitenkaan edennyt ennakoitua vauhtia, koska reitille osui rinteessä olevia louhikoita, jotka on kuivallakin kelillä syytä ylittää varovasti. Niinpä pystytimmme telttamme jo Bealdoaivvásin rinteeseen, josta löysimmekin kelpo paikan.

Samalla kuitenkin selvisi, että Koarvikodds on liian kaukana, jos tavoittelemme sitä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Lisäksi olimme saaneet kimppuumme kunnioitusta herättävän mäkäräarmeijan, mikä teki ulkona ruokailusta varsin epämiellyttävää. Kun vielä kaasukeittimen poltinkin rikkoutui, päätimme säästää Koarvikoddsin tuleville reissuille ja tallustaa seuraavana päivänä autolle Peltojoen vartta pitkin.

Retki siis jäi hiukan lyhyeksi, mutta perheen yhteiseksi kesävaellukseksi se oli ihan OK. Peltotunturilla käytiin ja alunperin yöpaikaksi suunnitellulle järvellekin päästiin, tosin vasta toisena päivänä. Maisemat joka tapauksessa olivat hienoja.

Muotkalta lähdettyämme palasimme Saariselälle, josta käsin perheen nuorimmainen teki kaksikin reissua Pielpajärven erämaakirkolle, jossa tuttu kaveri oli töissä. Vaimon kanssa sen sijaan patikoimme Inarin Taimenjärvelle, koska Pielpajärvi oli meille ennestään tuttu paikka. Lisäksi osallistuimme Inarinjärven risteilylle, jonka kohteena oli saamelaisten pyhänä pitämä Ukonkivi.

Saariselän jälkeen ajelimme taas Muotkan ohi jatkaaksemme Karigasniemen ja Kautokeinon kautta Hettaan. Seuraavaksi päiväretkikohteeksi valitsimme Pallaksen lähellä olevan Keimiötunturin, jonka ympäri näytti menevän helpohko polku. Sitä se olikin, tosin vain Keimiöjärven päivätuvalle asti. Siitä eteenpäin maasto oli märkää ja varsinkin Keimiö- ja Sammaltuntureiden välisen satulan jälkeen metsäistä suota oli enemmän kuin tarpeeksi. Soita kiertäessämme helpoksi luultu 10 km:n päiväretki muuttui rämpimiseksi, jota lopulta riitti 6 - 7 tunniksi. Onneksi juomavettä oli riittävästi ja karttakin oli mukana, joten ihan hukkaan matkalla ei jouduttu.

Pallakselta lähdettyämme jatkoimme Ruotsin puolelle. Alunperin suunnittelimme ajavamme lenkin Norjan (ehkä Narvikin ja Trondheimin) kautta, mutta lähipäivien sääennusteet lupaavat siihen suuntaan niin sateista, että taidamme pysytellä Ruotsin suurtuntureiden itäpuolella.