Kotona taas

Perheen yhteinen kesälomareissu on sitten takana. Matka meni hyvin, vaikkakin hiukan liian nopeasti, mutta niinhän se aina. Toisaalta kotiinkin on välillä kiva tulla.

Pallaksella vielä ollessamme tuijotimme Pohjoismaiden sääennusteita, joista varsinkin Norjan ennusteet olivat lohduttoman sateisia. Niinpä luovuimme alkuperäisestä ajatuksestamme ajaa Trondheimin kautta Jämtlandiin, ja otimme uudeksi suunnaksi Saltoluoktan, johon ainakin viikonlopuksi oli luvassa mukavan aurinkoista keliä. Tarkoitus oli, että hakeudumme Saltoluoktan tunturiaseman kupeeseen, josta päiväretkeilemme lähituntureille.

Menomatkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Jällivaaraan, josta jatkoimme heti aamulla kohti Ritsemiä, jotta ehtisimme ensimmäiselle Saltoluoktaan menevälle lautalle. Auton jätimme Kebnatsin parkkipaikalle, josta M/S Langas noutaa kesäaikaan matkustajat kolmesti päivässä. Venekyyti kesti kymmenisen minuuttia ja maksoi ~12 € / nuppi (alennettu STF-hinta, joka myös Suomen Ladun jäseniltä peritään).

Saltoluoktan tunturiasema on hieno paikka, mikä ei sinänsä ole yllätys, koska kyseessä on yksi suurimmista Kungsledenin varrella olevista taukopisteistä. Varsinkin suomalaisittain tarkasteltuna taso on korkea, sillä asemalta löytyy majoituspalveluiden lisäksi monipuolinen kauppa, ravintola, sauna sekä keittiö, joka liesineen, jääkaappineen ja mikroaaltouuneineen vetää vertoja omalle kotikeittiölle. Kyllähän tänne kelpaa väsyneenä tulla rinkka selässä.

Toisaalta palvelut eivät ole ilmaisia, ja varsinkin heikon euron aikana kahden hengen huoneesta saa maksaa melkein saman verran kuin suomalaisessa hotellissakin (pelkkä petipaikka yhteismajoituksessa toki irtoaa 30 - 40 eurolla). Itse emme tästä syystä havitelleetkaan huonemajoitusta, vaan pystytimme telttamme tunturiaseman telttailualueelle, mikä sekin maksoi kolmelta hengeltä yhteensä n. 36 €. Aluksi hinta tuntui hieman kalliilta, mutta palvelutaso huomioiden se oli sittenkin kohtuullinen - telttapaikka leirintäalueella voi olla kalliimpikin.

Saatuamme teltan pystyyn lähdimme patikoimaan kohti Petsjaurea. Reitti kulki tunturin yli ja sillä oli pituutta kuutisen kilometriä suuntaansa. Tunturin päältä avautui hieno näköala Langas-järvelle, ja niinpä pidimmekin lounastauon rinteessä, johon aurinko paistoi mukavasti. Muotkan mäkäräsumun jälkeen kiinnitimme huomiota siihen, että Saltoluoktassa ei juurikaan ollut lentäviä hyönteisiä. Mäkäriä ei näkynyt lainkaan, ja hyttysiäkin oli niin vähän, että asialla ei ollut mitään merkitystä. Epäilemättä ötököitä on joskus enemmänkin, mutta nyt saimme ulkoilla oikein miellyttävissä olosuhteissa.

Jälkeenpäin ajatellen Saltoluoktaan olisi pitänyt jäädä pidemmäksi ajaksi, koska sinne luvattu sadekin taisi lopulta jäädä ennakoitua vähäisemmäksi. Selvää kuitenkin on, että Saltoluoktan ja/tai Ritsemin suuntaan ajetaan joskus uudestaankin.