Sulavasti eteenpäin

Hossasta tie vie meidät yöksi Rukalle. Jos edellisenä iltana majapaikan löytäminen tuottikin vaikeuksia, tällä kertaa asiat etenivät todella sulavasti.

Vaimo bongasi netistä tarjouksen, joka mahdollisti palkintoyöpymisen Rukan Scandic-hotellissa 10000 pisteellä (normaalisti tarvitaan 20000 pistettä). Pisteen hinta huomioiden tarjous ei ollut poikkeuksellisen edullinen, mutta se kannattaisi silti hyödyntää, koska osa pisteistämme oli pian vanhenemassa.

Meillä ei varsinaisesti ollut kiire mihinkään, joten päätimme lopulta jäädä Rukalle toiseksikin yöksi. Samalla voisimme kevyesti retkeillä jossain, vaikkapa Pyhävaaralla.

Pyhävaaraa ei voi luonnehtia erämaakohteeksi, mutta välipäivän ohjelmaksi se oli ihan sopiva. Olen joskus käynyt vaaralla hiihtäen, vaimo ei milloinkaan.

Sorastettu Pyhän jyssäys on helppokulkuinen reitti, mikä huomioiden sen varrelta avautuvat maisemat ovat vähintään kohtuulliset.

Kaukokin tykkäsi, vaikka kovin korkealle se ei Pyhävaaralta saanutkaan nousta.

Paluumatkalla polku yhä vaan leveni, mikä tosin johtui siitä, päätimme koukata Rukan Salen kautta.

Yksi tällaisten kyläreittien hyvistä puolista onkin se, ettei eväitä juurikaan tarvita, koska kaiken tarvitsemansa voi ostaa polun varrelta. Jopa olutta oli tarjolla.

Kaikista merkittävimmän löydön tein kuitenkin leipähyllystä:

Leivon leipomon Jyväjemmari on nimittäin mainiota retkievästä. Paitsi että se on erittäin hyvää, leipää on myös helppo syödä sellaisenaan, ilman mitään lisukkeita. Molemmat retkiympäristössä arvostettavia ominaisuuksia.

Erehdyksessä ostin tätä aluksi vain yhden paketin, mutta onneksi sitä löytyi myöhemmin muualtakin, jolloin ostin vielä kaksi kiloa lisää.

Syvässä päässä

Päivä Piispansaunoilla aukeni aurinkoisena. Alkuperäisen matkasuunnitelmamme (kyllä, meillä kerrankin oli sellainen!) mukaan meidän oli Elimyssalon jälkeen tarkoitus tutustua Pesiön retkeilyreittiin, mutta ajauduttuamme majoitusongelmien vuoksi Suomussalmen pohjoispuolelle Pesiö oli nyt hiukan väärässä suunnassa.

Niinpä teimme suunnitelmaan pikaisen muutoksen, ja päätimme tavoitella Hossan eteläpuolella, Itärajan retkeilyreitin varrella olevaa Syvälampea ja sen rannassa olevaa laavua. Itäkankaantien varrelta löytyi sopiva levike autollekin.

Toiveissa oli, että Itäkankaantien eteläpuolinen maasto olisi Hossalle tyypillistä, avaraa hiekkakangasta. Tämä toive ei ihan toteutunut, sillä tienoo oli kaikkiaan metsäisempää, eikä hyttysistäkään varsinaisesti ollut pulaa.

Syvälammelle menevä pistopolku ei liene kovin suosittu, koska pitkospuut olivat paikoin päässeet rapistumaan. Onneksi asia ei suuremmin haitannut kulkemista.

Polun varrella oli muutamia näyttäviä suo-osuuksia, mutta hyttysten hätistely vei suurimman huomiomme. Olimmekin yllättyneitä, kun Syvälammen lähestyessä havaitsimme, että paikkahan on varsin hieno!

Lammelta ei kuulunut puheensorinaa, joten loikimme laavulle ja kaivoimme eväät esiin.

Hyttysten puolesta tuuli olisi saanut olla kovempikin, mutta kun oli enimmäkseen tyyntä, päätin lennättää Teijoa.

Ohjattuani kopterin lammen päälle tuuli kuitenkin yltyi. Tuulenpuuska tarttui Teijoon työntäen sen rannalla olevaan mäntyyn, johon se raukka jäi kiinni.

Kopteri ei roikkunut kovin korkealla, joten sain sohittua sen alas laavulta löytämääni halsteria käyttäen. Siinä rytäkässä Teijo menetti yhden propellinsakin, jonka vaimo kuitenkin kanervikosta löysi.

Onneksi Teijo on kevyt, joten se kestää kolhuja hyvin. Saatuaan propellinsa takaisin se lensi taas kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Minulle ei silti pitäisi antaa kopteria lainkaan, koska kohtelen niitä niin huonosti. Lieneekin hyvä asia, että tästä hommasta tulee edes jossain määrin luvanvaraista. Kaltaiseni törpöt saadaan ainakin pois ilmatilasta.

Elimysten parissa

Ennen kesää käy usein niin, että saan päähäni jonkun paikan, johon syntyy hinku päästä. Tänä vuonna yksi sellaisista paikoista oli Elimyssalo, johon Jongunjoelta jatkoimme ensin Kuhmossa yöpyen.

Elimyssalo ei varsinaisesti ollut meille uusi tuttavuus, koska vierailimme siellä kesäkuussa 2016. Tuolloin lähestyimme aluetta etelästä, joten päätimme nyt patikoida Elimysjärvelle pohjoisen suunnasta, Viiksimon P-paikalta.

Päivä oli lämmin, mutta paikoin navakka tuuli helpotti hyttystilannetta. Jo alkumatkasta alkoi tuntua siltä, että pohjoinen reitti on oikeastaan eteläistä vaihtoehtoa hienompi. Tai ainakin se on vaihtelevampi, koska polku vuorottee enemmän metsässä ja suolla.

Lampaita ei tosin pohjoispuolella näe, Levävaarassa niitä kai edelleenkin kesäisin on.

Lintujen kirjo oli runsas. Menomatkalla meidät säikäytti lentoon lähtevä metso, ja myöhemmin maasta nousi ilmaan joku toinenkin iso lintu. Hiljaisesta ja jotenkin eleettömästä lentotyylistä päätellen se saattoi olla pöllö tai huuhkaja, kenties stealth-huuhkaja.

Maisemien kauneus on joskus katsojan silmässä, mutta omasta mielestäni Elimyssalossa on todella hienoa. Karttaa katsoen huomaa heti, että alueessa on paljon samaa kuin Martinselkosessa, koska asutus ja lähimmät tiet ovat kilometrien päässä. Yleensä poluilla ei myöskään tule ylenpalttisesti väkeä vastaan.

Saunaniemen laavulla tuuli aika kovaa, mikä ei varsinaisesti haitannut muita kuin Teijoa. Elimysjärvellä ilakoineet lokit tuntuivat pikemminkin nauttivan pienestä puhurista.

Elimyssalossa pitäisi ehkä poiketa myös jonain toisena vuodenaikana, ainakin syksyllä. Sen verran syrjässä alue kuitenkin on, ettei sinne ihan suunnittelematta tule lähdettyä.

Palatessamme autolle näin suon takana jotain ruskeaa, joka kiinnitti huomioni. Kaukaa katsoen se näytti lähinnä mättäältä tai puun rungolta, mutta sitten runko liikahti.

Hirvihän se siellä ruohikossa pötkötti. En tiedä, huomasiko se meitä heti, mutta jos huomasi, ei ainakaan välittänyt.

Elimyssalosta poistuttuamme ajattelimme hakeutua Suomussalmelle yöksi. Varsinaisia hotelleja siellä ei ole kuin yksi, joten valinta oli siltä osin helppo.

Suomussalmelle saavuttuamme kävi kuitenkin ilmi, että hotellin respa oli sunnuntaina sulkenut ovensa jo klo 14. Koska meillä ei varsinaisesti ollut B-vaihtoehtoa, päätimme soittaa ovessa annettuun numeroon, jonka kautta majoituksen pitäisi järjestyä.

"Kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja."

Ahaa. No, odotin hetken, ja soitin sitten uudestaan.

"Kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja."

Hmm... Odotin vielä muutaman minuutin.

"Kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja."

Menimme kauppaan ostaaksemme illaksi ruokaa. Kaupasta palattuamme soitin taas.

"Kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja."

Voi hyvänen aika, eihän suomussalmelaiseen hotelliin voi tällaista ruuhkaa olla. Vai oliko kyseessä sittenkin joku henkilökunnan parisuhteisiin liittyvä tilatiedote? Eikö sellaiset asiat yleensä hoideta Facebookin tai Tinderin kautta?

Onneksi meillä oli teltta matkassa. Lähdimme hiukan päämäärättömästi ajamaan Kuusamon suuntaan, kunnes keksimme pysähtyä Piispansaunoille.

Valinta oli hyvä. Reilun parinkympin hintaan sai telttapaikan ja sähköä, suihkuunkin pääsi. Myös Wifi olisi ollut käytettävissä, mutta etu jäi tällä kertaa hyödyntämättä.

Jos yksinkertaisempi aamupala jätetään laskuista, telttamajoitus ei oikeastaan ollut kuumana päivänä yhtään hotellia huonompi vaihtoehto.