sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Piikkinä pihassa

Poikkesinpa viikonloppuna Partioaitassa. En varsinaisesti etsinyt mitään, mutta lopulta kuitenkin poistuin liikkeestä uudet talvijuoksukengät (Salomon Spikecross 3 CS) kainalossani.

Olen muutaman vuoden juossut Asicsin GEL-Arctic WR -nastalenkkareilla, mutta niiden piikit ovat siinä määrin kuluneet, ettei niistä enää ole iloa. Nastat voi kyllä vaihtaa, mutta sekään ei ole ilmaista, ja kun Asicsit muutenkin ovat vähän huonossa hapessa, päätin kokeilla Salomonin kenkiä.


Koejuoksun perusteella kengät vaikuttavat mukavilta. Olen ennenkin huomannut, että Salomonin kenkien ja hiihtomonojen lesti sopii omaan jalkaani hyvin. Olen tykännyt myös Asicsin kengistä, mutta niihin verrattuna Spikecross on pykälää tossumaisempi, mikä sopii minulle.

Uusien kenkien tuottama lisäpito tuntui hämmentävältä, vaikka ulkona ei mikään luistinkeli ollutkaan. Nastoista ei joka paikassa ollut hyötyä, mutta kengän karkea pohjakuvio piti lumellakin hyvin. En yleensä kaatuile juostessa - paitsi metsässä - mutta liukastumisia sattuu aika ajoin. Joskus jalan lipeämisestä aiheutuva äkkiliike voi tuntua selässä monta päivää.

Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi Salomonin kengissä on kiinteät nastat. Jos kengät muuten kestävät, piikit voisi olla kiva jossain vaiheessa uusia. Mutta eiköhän Salomoneilla ainakin 2 - 3 vuotta pääse.

Juoksulenkin jälkeen kävi kyllä mielessä, että pitäisiköhän joskus kokeilla autossakin nastarenkaita...

lauantai 24. tammikuuta 2015

Kun me erottiin

Satunnainen haahuilija on viime aikoina kunnostautunut hiihtoaiheisten laulujen uudelleensovittamisessa. Asian innoittamana päätin kantaa omankin korteni kekoon.


Olen tänä talvena kohkannut aika paljon ladulla kävelemisestä. Aihe kyllästyttää jo itseänikin, mutta jatketaan nyt vielä kerran munapäälinjalla, kun sille tielle on lähdetty. Tällä kertaa Jenni Vartiaisen tahtiin.


Mettään

Kun me tavattiin oli mukavaa
Harrastuksia mistä valita
Ja kun Puijonkadun kaksioon muutettiin
Käytiin ulkona pariskuntana
Silti myöhemmin ohuesti harmittaa
Miks piti sanoa, ladulla voi kävellä

Sillä kun me erottiin
Sä menit heti mettään
Ja kun huolto ladut lanasi
Sinäkö ne tallasit?
Kun me erottiin
Sä menit heti mettään
Koko latu on nyt pilalla
Talvikengän jäljistä, ei siinä enää hiihdetä

Sinä munapää et voi ymmärtää
Latupohjat hauraita, ei niillä kävellä
Tietyt asiat on hyvä pitää mielessä
Pyörätien reunassa on kiva kulkea
Kaupan kassalla myyjä tuijottaa
Onko nähnyt hän sinut ladulla?

Sillä kun me erottiin
Sä menit heti mettään
Ja kun huolto ladut lanasi
Tätäkö ne tarkoitti?
Kun me erottiin
Sä menit heti mettään
Joku Ismo sua katselee
ja mielessään sadattelee

Eikö mikään ole enää pyhää?



perjantai 16. tammikuuta 2015

Munapää-gaala

Eilen illalla huomasin, että kotikorttelin lähiladut oli viimein ajettu. Sehän tarkoittaisi samalla, että toissapäivänä tekemäni synti on pyyhitty pois. Todella hienoa!

Lähdinkin samantien koeponnistamaan uutta baanaa. Oli mukava huomata, että nyt ladut oli lanattu ihan oikealla latukoneella, siis sellaisella panssarivaunun näköisellä laitteella. Latupohja olikin hyvin topakka, ja suksen luistokin oli lauhtuneen pakkasen vuoksi kohdallaan.

Ikävää kuitenkin oli, että latuja oli höylätty muillakin laitteilla. Vuoden munapääpatsas voidaan ihan tältä istumalta myöntää henkilölle, joka oli keksinyt jyrsiä latupohjaa kilometrikaupalla moottoripyörää käyttäen. Siinäpä sitten pimeässä väisteltiin 5 - 10 cm syviä renkaanjälkiä. On ihme, jos kukaan ei ole niihin hiihtäessään mennyt nurin.

Ja tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun Kuopion laduilla pitää kirota tahallista ilkivaltaa. Voi tätä vähämielisten kaupunkia!