Keskellä kaamosta

Saavutimme viimeinkin Saariselän, josta olimme etukäteen varanneet huoneiston muutamaksi päiväksi. Matka Rukalta Inariin sujui lopulta hyvin, vaikka eilinen luistinrataosuus Suomussalmelta Rukalle herätti ajomatkaan liittyviä epäilyksiä. Tänään ei kuitenkaan satanut vettä, joten jäiset tienpinnatkaan eivät aiheuttaneet ongelmia.

Saariselälle päästyämme suuntasimme kohti latuja. Perheemme hiihtointressejä ei ole helppo sovittaa yhteen: vaimon kanssa hiihdämme yleensä luistellen, mutta jälkikasvu suosii perinteisestä tyyliä - tai mikäli mahdollista, ei hiihdä ollenkaan. Kun jokainen hieman joustaa, yhdessä hiihtäminen kuitenkin sujuu riittävän auvoisasti.

Saariselällä avoinna olevien latureittien määrä on toistaiseksi melko vaatimaton. Käytännössä Saariselältä pääsee Kiilopäälle paria eri reittiä pitkin, mutta esimerkiksi Luton suuntaan latuja ei mene lainkaan (ainakaan nettisivulta löytyvien tietojen perusteella).

Itse aloitimme hiihtokauden maltillisesti suksien kuutamolatua ympäri. Keli oli erittäin luistava, mikä toisaalta haittasi perinteisellä tyylillä etenevän osastomme liikettä. Pitovoitelu ei siis näin alkutalvesta osunut ihan kohdilleen.

Huomiseksi on luvassa lumisadetta, mikä tietää latupohjille hyvää. Ehkäpä huomenna hiihtelemmekin... Kiilopään suuntaan?

Tiellä pohjoiseen

Kauan odotettu talven ensimmäinen hiihtolenkki lähestyy... Joulunpyhien kääntyessä välipäiviksi lähdimme ajamaan kohti Lappia ja Saariselkää. Matkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Rukalle, jossa suksille oli jo tarkoitus nousta, mutta hieman ennen Kuusamoa alkanut vesisade latisti tunnelmaa niin, että lenkki jäi tekemättä. Käytinpä sitten säästyneen ajan suksihuoltoon.

Vesikeli toi omat haasteensa tieliikenteeseenkin. Jäisen tienpinnan päälle satava vesi ei ole kitkarenkailla ajavan mieleen, ja loppumatkan köröttelimmekin 50 - 60 km/h, vaikka tiellä oli satasen nopeusrajoitus. Lopulta pääsimme turvallisesti perille, mutta ainakin yksi ajoneuvo näkyi poistuneen tieltä kylki edellä.

Autokaan ei tainnut tykätä vallitsevista olosuhteista, koska liukkaan tieosuuden alettua se alkoi vihjailla, että jonkun renkaan ilmanpaine on hupenemassa. Onneksi kyseessä oli väärä hälytys, joka ilmeisesti johtui siitä, että en ollut aikoihin kuitannut rengaspaineita ne tarkastettuani. Mitään ylimääräistä sählinkiä ei pimeälle ja sateiselle maantielle olisi toivonutkaan.

Huomenna matka jatkuu Saariselälle, josta odotamme löytävämme hiukan talvisempaa keliä.

Kulttuuripolulla

Minua ei voi sanoa kulttuurin suurkuluttajaksi, mutta talvea odotellessa päätin kokeilla uusia juttuja ja lähteä konserttiin. Kyseessä oli Depeche Moden konsertti, joka pidettiin Hartwall Areenalla 15.12. Siispä autolla Helsinkiin, vaunu Pasilan Sokos-hotellin parkkiin ja kävellen narrihallille.

Tai ei tässä ihan ensimmäistä kertaa oltu pappia kyydissä, mutta edellisestä konserttikäynnistä oli jo yli 15 vuotta. Tuolloinkin paikka oli sama, mutta vierailevana tähtenä J M Jarre.

Jarren konsertti ei omalta osaltani mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska tapahtumaa edeltävänä yönä minulle nousi kuume, joka johtui korvatulehduksesta. Kävin vaivan vuoksi aamuyöllä ensiavussa, jossa molemmat tärykalvoni puhkaistiin, jotta päähän kertynyt mätä (hehheh) pääsisi ulos.

Päätös mennä samana päivänä konserttiin (ilman korvatulppia) jo muutenkin lepattavien tärykalvojen kanssa ei ollut hyvä ajatus, mutta kun Jarrea oli tovi odotettu ja liputkin ostettu... Konsertin jälkeen minulla olikin muutaman päivän ajan hiukan kurjaa, mistä syystä olen tuon jälkeen karttanut meluisia tapahtumia.

Päästäkseni meluasian yli valmistauduin DM:n konserttiin huolella. Ostin monenlaisia korvatulppia, joista voisin sitten konserttitilanteessa valita sopivimmat:

• Bilteman sangalliset korvatulpat (SNR -19 dB)
• Vihreät tulpat (Uvex, -24 dB)
• Keltaiset tulpat (EAR classic, -28 dB)
• Oranssit tulpat (3M 1001, -37 dB)

Kun saavuin Hartwall Areenalle, lämmittelybändi tahkosi hallissa jo täyttä päätä. Hallia kiertävällä käytävälläkin meteli oli sellainen, että se sai minut epäilemään koko hankkeen mielekkyyttä. Kaivoin kuitenkin taskuni pohjalta oranssit tulpat, rullasin ne korviini ja hakeuduin omalle paikalleni, jonka olin (tietysti) valinnut hallin takaosasta. Konsertin alkaessa täydensin kuulonsuojausta vielä Bilteman sankamallisilla tulpilla, joiden suurin merkitys lienee tosin ollut henkisellä puolella. Tai no, ehkä ne myös pitivät alla olevia tulppia paremmin paikoillaan.

Tulin siis miltei vetäneeksi kuulonsuojauksen suhteen överit, mutta itse keikkatunnelma ei tästä kärsinyt. Musiikki sanoineen kuului tulppienkin läpi aivan riittävällä volyymilla. Lähinnä mietin sitä, näytänkö peruuttamattomasti hölmöltä, jos kiskon vielä piponkin päähäni.

Itse keikka oli hieno, vaikka suomalainen yleisö ei aivan etelämaalaiseen riehakkuuteen ylläkään. Fletch (kosketinsoittajista silmälasipäinen) on erittäin rock!

Korvatulppien ansiosta kuulon kanssa ei konsertin jälkeen ollut mitään ongelmia. Omat yritykseni taltioida konsertin huippukohtia kännykällä johtivat hirvittävän säröiseen ääneen, mutta onneksi muut ovat onnistuneet hommassa hiukan paremmin.

Kulttuuripolun pää alkaa häämöttää... Toivottavasti seuraavalla kerralla puhutaan jo hiihtämisestä.