Reissuun lähdettäessä joutuu kerta toisensa jälkeen miettimään, mitä rinkkaan oikein pakkaisi. Voisi ajatella, että pakkaaminen ajan myötä helpottuisi, mutta itselleni ei ole käynyt näin. Ehkä vuosien mittaan lisääntynyt varustemäärä tekee valinnoista vaikeampia?
Myös tavoite keventää kantamusta tuo pakkaamiseen omat haasteensa. Joskus kuulee sanottavan, että varusteiden vähentäminen lisää vaeltamiseen liittyviä riskejä. Itse näen asian niin, että ainakin repun keventäminen pikemminkin lisää turvallisuutta kuin vähentää sitä. Suurimmat ongelmat vaelluksilla johtuvat yleensä kaatumisista tai kahlaamiseen liittyvistä kompuroinneista. Kevyen kantamuksen kanssa on helpompi pysyä pystyssä, varsinkin väsyneenä.
Sopivan vaatemäärän valinta on joskus hankalaa. Miten parhaiten varautua monenlaiseen säähän ilman että reppuun kertyy turhaa painoa? Selvää on, että kerrospukeutumista kannattaa suosia niin, että vaatteet täydentävät toisiaan. Itse olen kesäretkien osalta päätynyt ratkaisuun, joka paljolti rakentuu seuraavien vaatekappaleiden ympärille:
- kulkuasuna G-1000 -takki ja -housut
- alle juoksuvaatteita tarpeen mukaan
- sateen varalle erillinen kevyt kuoriasu
- oleskeluun fleece-asu
Fjällrävenin G-1000 -asut ovat mielestäni toimivia. Ne kestävät kovaakin käyttöä ja ovat riittävän hengittäviä. Täysin vedenpitävää G-1000 -kangas ei ole, minkä vuoksi repusta löytyy myös verkoton kuoriasu, jonka voi nopeasti pukea G-1000 -asun päälle tai käyttää yksistään. Toisaalta tapanani on myös vahata G-1000 -housujen lahkeet niin, että pienemmän sateen kohdatessa kalvohousuja ei heti tarvitse kaivaa esille.
Syksymmällä saatan käyttää kulkuvaatteina hiukan järeämpää kalvotakkia ja -housuja, jolloin reppuun ei tarvitse pakata erillistä sadeasua. Takissa täytyy kuitenkin aina olla huppu, joka räkkäaikaan pitää hyönteiset loitolla ja muutoin suojaa tuulelta ja sateelta. Kesällä lippalakki on hyvä kaveri hupulle, koska se auttaa pitämään pitää nenän kuivana, vaikka vettä sataisi suoraan edestä.
Juoksemiseen tarkoitetut vaatteet ovat käteviä kesävaelluksilla, koska ne ovat ilmavia ja kuivuvat nopeasti. Esimerkiksi polvimittaiset juoksushortsit ovat monikäyttöisiä, koska paitsi että ne toimivat hellehousuina, niitä voi käyttää myös verkottomien kuorihousujen alla estämässä housuja liimautumasta ihoon kiinni. Pitkävartisten sukkien kanssa ne lisäksi vastaavat pitkiä yöhousuja.
Fleece-asu painaa jonkin verran, ja yritinkin jossain vaiheessa löytää sille paremman vaihtoehdon, mutta heikoin tuloksin. Kun teltta on illalla pystytetty, tuntuu mukavalta vaihtaa vaellusvaatteet johonkin joustavampaan asusteeseen. Fleece-asu on riittävän hovikelpoinen silloinkin, kun samalla leiripaikalla on muita retkeilijöitä - pelkkä aluskerrasto höystettynä villashortseilla näyttää hyvältä vain teltan sisäpuolella. Lisäksi fleecen voi pukea päälle yön ajaksi, jos kylmyys pääsee yllättämään.
Yksittäisistä vaatetyypeistä olen erityisesti oppinut arvostamaan liivejä, joilla on helppo täydentää muuta vaatetusta. Hihaton liivi on kevyt, vie vain vähän tilaa ja sen voi joko pukea lisälämmikkeeksi takin alle/päälle (fleece-/untuvaliivi) tai käyttää takin korvikkeena (tuulenpitävät mallit). Jos liivissä on hyvä kaulus, sen tuottama lämpövaikutus voi olla merkittävä. Erityisen käyttökelpoinen liivi on silloin, kun kulkutakin hihat ovat tiukat ja hihallinen fleece-paita ei kunnolla mahdu takin alle.
Mitä jalkineisiin tulee, taidan kuulua vaelluskenkäklaaniin, koska ajatus kävellä kilometrikaupalla kumikengissä on minulle vieras. Leiri- ja kahlausjalkineina olen muutamien kokeilujen jälkeen päätynyt käyttämään crocseja, koska ne eivät paina paljoa, kuivavat nopeasti ja ovat ihan mukavat jalassakin.
