Vuonna 2025 kevät tuntui olevan etuajassa, ainakin aluksi. Pimeän talven edellä on vähän epämieluisaa muistella valoisia kevätpäiviä, mutta näinhän se homma täällä Pohjolassa menee.
Talvilomamme ajoittui perinteiseen tapaan pääsiäisen tienoille, ja mielessä orasti ajatus, että voisimme pitkästä aikaa ajella pohjoiseen hiihtämään, kenties Raattamaan ja Kyrön lomakylään. Lopulta kuitenkin muut tekijät ratkaisivat matkan suunnan, sillä lapsenlapsemme nimiäiset osuivat samaan ajankohtaan, ja niinpä lähdimme perjantaina töiden jälkeen ajamaan Lapin sijaan kohti pääkaupunkiseutua.
Sään puolesta suunta ainakin oli hyvä, sillä Etelä-Suomeen oli pääsiäisviikon myötä luvassa aurinkoa ja liki kesäisiä lämpötiloja. Talven jälkeen sellainen kelpaisi, ja ehkä samalla voisimme tutustua eteläsuomalaisiin retkikohteisiin.
Juhlatilaisuus oli vasta lauantaina, joten meidän täytyisi matkalla yöpyä jossain. Päätimme tavoitella Savitaipaleelta löytyvää Olkkolanhovia, joka oli ennestään hyväksi havaittu paikka.
Koska tarkoituksemme oli nyt muutenkin suosia leirintäalueita, hankin matkan tueksi karavaanareiden jäsenkortin. Mobiilikortin sai nopeasti netistä, mikä oli reissun pikainen luonne huomioiden hyvä juttu, ja olisihan kortille käyttöä myöhemminkin.
Olkkolanhovin caravan-alueelle ei illan aikana saapunut muita matkaajia. Ehkä talvinen keli vielä rajoitti muiden intoa, sillä illalla pakkanen kiristyi jonkin verran. Onneksi Reiskan alla oli yhä talvirenkaat, vaikka matkan myöhemmässä vaiheessa se saattaisikin olla liioittelua.
Aamulla jatkoimme pienessä lumipyryssä kohti pääkaupunkiseutua. En kahdessa vuodessakaan ole päässyt sinuiksi Zenec Z-E3766 -medialaitteen navigaattorin kanssa, ja tälläkin kertaa mieluummin opettelin reitin ulkoa Google Mapsia käyttäen. Mahtaakohan Doro valmistaa navigaattoreita?
Valitettavasti Järvenpää-talolle opettelemani reitti oli väärä, sillä pienen hämmennyksen jälkeen kävi ilmi, että oikeasti juhlapaikkana toimikin Seppälän talo. Onneksi olimme etuajassa, ja virheestä huolimatta ehdimme perille ajoissa.
Lauantai-päivä toi säätilaan kaivatun muutoksen, ja iltapäivällä lämmintä oli jo yli +10 astetta. Myös karavaanarijärjestön tuore jäsenkortti taisi kuumottaa kännykässä, sillä jo seuraavaksi yöksi päädyimme SFC Vihtiparkiin.
Läpi vuoden avoinna oleva paikka toimii talvisin itsepalveluperiaatteella, mutta viikonlopun ansiosta paikalla oli nyt alueen emäntä, joka näytti meille ruudun kausipaikkalaisten takaa. Mukava ja rauhallinen alue yöpyä, vaikka porukkaa jonkun verran olikin.
Olisi ehkä pitänyt ymmärtää hankkia karavaanarikortti jo aiemmin. Kortista on eniten hyötyä SFC-alueilla, mutta yleensä sillä saa pienen alennuksen myös muilla leirintäalueilla. Kortin vuosimaksu koostuu SFC-kattojärjestön ja vapaasti valittavan alajärjestön maksuista. Meillä ei juurikaan ole tarvetta paikallisille palveluille, joten itse liityimme melko yleisen SF-Caravan Matkailuautoilijat ry:n jäseniksi.
Varsinainen loman tunne alkoi puskea pintaan vasta nyt. Seuraavana päivänä voisimme poiketa vaikkapa Nuuksiossa, joka on jäänyt itselleni kovin vieraaksi.
Mutta onko Nuuksioon syytä hakeutua juuri nyt? Huhtikuisena sunnuntaina väkeä saattaisi olla liikkeellä mielin määrin. Ja mistä suunnasta Nuuksiota kannattaisi lähestyä?
