Hietasaaresta poistuttuamme matkan suuntaa piti hetki miettiä. Viikon lomastamme oli jäljellä vain kolme päivää, joten kovin pitkää koukkausta länteen emme ehtisi tehdä, koska muuten homma menee pelkäksi ajamiseksi.
Keväinen reissumme oli synnyttänyt positiivisen perusvireen Ähtäristä Soiniin etenevän Arpaisen reitin suhteen. Keväällä retkeilimme reitin pohjoispäässä, ja ehkä sama seutu olisi kiva nähdä myös kesäisessä valossa.
Katselimme jo huhtikuussa Läskilampien lähellä olevaa metsäautotien silmukkaa sillä silmällä, että sinne voisi mahdollisesti ajaa retkeilyautolla, kenties yöpymistarkoituksessakin. Vaikutti siltä, että nyt voisi olla sellainen hetki.
Niinpä jatkoimme Hietasaaresta Multian kautta kohti Soinia, ja käännyimme Pirttiperästä erkanevalle Ryötteentielle. Ihan metsäautotiestä ei varsinaisesti ollut kyse, ja tie muutenkin vaikutti hyväkuntoiselta ja mukavalta ajaa.
Hupia kuitenkin riitti vain Mustikkamäkeen asti. Sen jälkeen tielle oli levitetty karkeaa sepeliä, joka saattaisi jälleen uhata Ducaton renkaiden hyvinvointia. Jostain syystä törmäämme tähän ongelmaan aivan alituiseen.
Paksun sepelikerroksen myötä tien keskikohta oli myös paikoin koholla niin, että kivet saattaisivat raapia auton pohjaa.
Rengasrikon todennäköisyyttä on hankala arvioida, mutta päätin olla kokeilematta onneani. Henkilöautolla ongelmia tuskin olisi, mutta kun periaatteessa samanlaisten renkaiden päälle laitetaan kolmitonninen retkeilyauto, tilanne voi olla toinen. Mieluummin kävelen vähän enemmän kuin tunkkaan raskasta autoa pehmeällä tienpohjalla.
Niinpä Reiska jäi Mustikkamäen risteykseen, ja itse jatkoimme jalkapatikassa kohti lännempänä menevää retkeilyreittiä.
Myös jälkikäteen ajatellen päätös taisi olla hyvä, sillä vaikka tietä ei oltu sepelöity ihan kauttaaltaan, ikävän näköistä kiveä oli joka tapauksessa satojen metrien matkalla. Toisaalta siellä, mistä sepeli puuttui, Reiskalla ei olisi ollut mitään vaikeuksia.
Aluksi patikoimme Sianpesäkankaan suuntaan käydäksemme karttaan merkityllä Löytöjoen tulipaikalla. Arpaisten reitin tulipaikat ovat - laavuja lukuunottamatta - melko vaatimattomia, mutta tämä oli keskimääräistä parempi. Lähellä menevän puron ansiosta paikka saattaa kuitenkin kärsiä hyttysongelmasta, vaikka nyt kova tuuli olikin vienyt ötökät mennessään.
Tulipaikalta käännyimme takaisin pohjoiseen ja Matosuon suuntaan. Sikosuon kupeessa menevä polkuosuus lienee keväällä märkä, mutta nyt siinä oli hyvä edetä, ja suolla oli muutenkin hienoa.
Joidenkin tietojen mukaan reitin Ähtärin puoleinen pää saattaa olla huonommassa kunnossa, mutta Arpaiskämpän eteläpuolelle eivät omat kokemuksemme yllä.
Paikka evästauolle löytyi metsän suojasta aivan polun varresta. Kannonnokat ovat tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan.
Lopulta saavutimme myös yöpaikaksi kaavailemamme silmukan, joka olisikin ollut siihen tarkoitukseen hyvä.
Harmi vain, että Reiskalla olisi saattanut olla vaikeuksia selviytyä tänne asti. Tai sitten ei, vaan mistäpä tuon etukäteen tietää.
Kävimme pikaisesti kurkkaamassa ennestään tuttua Matosuon eteläpäätä...
... minkä jälkeen käännyimme paluumatkalle. Kävellessämme takaisin autolle meille selvisi, miksi tielle levitetty sepeli oli poikkeuksellisen järeää.
Ehkä lopulta oli parempi, että emme tunkeneet Reiskan kanssa Läskilampien silmukkaan, koska tukkirekka saattoi tarvita sitä kääntymiseen. Tyhjä perävaunuyhdistelmä kuitenkin eteni pienellä tiellä hämmentävän ketterästi, ja sen vauhtikin tuntui olevan kohdillaan.
Olisiko tukkirekka ratkaisu myös omiin ongelmiimme? Jos lavalle nostaisi asuntovaunun, elintilaa olisi enemmän kuin pelkässä nupissa, eikä renkaita juuri tarvitsisi miettiä! Ajoneuvon kääntäminen saattaisi joskus olla hankalaa, mutta jos se ei onnistu, ainahan tuollaisella autolla voi puskea eteenpäin.
Koska Läskilampien kupeesta ei järjestynyt meille yöpaikkaa, päätimme autoilla Matosuon toiselle puolelle, Kaihiharjun P-paikalle, josta huhtikuussakin lähdimme liikkeelle.
Kun ilta oli vielä nuori, lähdimme kulkemaan polkua Kaihiharjusta etelään päin, siis vastakkaiseen suuntaan kuin aamupäivällä. Itseäni kiinnosti Matosuon linnusto, joka suon pohjoispuolella on runsaampaa kuin sen eteläosassa, nähtävästi kosteikkojen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti