Kohtalo puuttuu peliin

Kesäkuisen loman loppu lähestyi vääjäämättä. Käytettävissä oli enää yksi retkipäivä, mutta missä se kannattaisi viettää?

Koska olimme Soinissa, Salamajärven kansallispuisto ja sen pohjoispuolella oleva Harjuntakasen alue ympäristöineen kiinnostivat, mutta niihin liittyi kummallinen ongelma: kiinnostavia polkuja ja reittien lähtöpaikkoja oli niin paljon, että niistä tuntui vaikealta valita sopivaa.

Jos ensin ajaa väärään paikkaan, ja joutuu sitten muutaman kerran muuttamaan suunnitelmaa, koko päivä saattaa mennä retkeä säätäessä. Lisäksi Salamajärvellä on kansallispuistona omat rajoituksensa, eikä pysäköinti ainakaan yöpymistarkoituksessa ehkä olisi helppoa. 

Päätimme silti aluksi tavoitella Salamajärveä ja Risuperän pysäköintialuetta ("tilaa noin neljälle autolle"), koska se oli meitä lähimpänä. 

Matkan aikana kohtalo kuitenkin puuttui peliin. Kävi nimittäin niin, että kartanlukija nukahti kesken ajomatkan. Rallissa virhe olisi ollut paha, mutta meidän matkavauhdillamme se johti vain siihen, että ajoimme valtatietä parikymmentä kilometriä väärään suuntaan.

Koska emme enää viitsineet kääntyä ympäri, päädyimme vaihtamaan retkikohdetta, jollaiseksi lopulta valikoitui Pyhä-Häkin kansallispuisto. Sielläkään ei ole käyty muutamaan vuoteen, joten ehkä polut ovat jo unohtuneet mielestä.

Juuri ennen juhannusta muutama muukin oli päättänyt lähteä Pyhä-Häkkiin, ja pääportin luona oleva pysäköintialue oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Niinpä ajoimme puiston taakse, Tulijärven kulmille, ja pysäköimme auton tien varressa olevalle levikkeelle.

Retkeilyn osalta toiveet olivat päivän sähläilyn myötä hiukan vähentyneet, mutta ajattelimme kuitenkin tehdä edes pienen lenkin jossain Rahelammen suunnassa, ja palata sitten autolle.

Lyhyen ruokatauon jälkeen päätimme jatkaa vielä Kotajärvelle, jonne päästyämme tuumasimme, että kaipa voimme yksintein kiertää koko Tulijärven polun. Ehkä samalla löytäisimme paikan, jonne voisimme ajaa autolla yöksi.

Retken aikana yöpaikkaa ei löytynyt, mutta hiukan karttaa selaamalla päädyimme lopulta lähellä lähtöpaikkaamme olevan metsäautotien päähän. Takavuosina toisteltiin sanontaa, jonka mukaan on jotenkin epäsuotuisaa, jos on lapsena "ikkunat metsään päin". En tiedä, mihin sanonta perustuu, mutta näissä hommissa tuulilasin takaa näkyvä metsä ainakin on hyvä juttu.

Pyhä-Häkki on Suomen pienimpiä kansallispuistoja, joten puiston polut on aika nopeasti koluttu läpi. Puistosta Saarijärven suuntaan kuitenkin menee Keski-Suomen maakuntaura, jota pitkin kilometrejä voi halutessaan kerryttää enemmän. Ura näytti Pyhä-Häkin suunnasta katsottuna ihan hyvältä, mutta ilmeisesti sitä kuljetaan aika vähän, eikä polku kauttaaltaan erottune maastosta.

Maakuntaura jatkuu myös Tulijärveltä Kannonkosken suuntaan, mikä saattaisi myös olla kiinnostava vaihtoehto. Viitisen kilometriä Tulijärveltä luoteeseen on karttaan merkitty kota, joka voisi soveltua pienen retken kääntöpaikaksi. Ehkä ensi kesänä sinne?