Kuin Forrest Gump

Kesäkuu 2024 jäi mieleen lukuisista hienoista päivistään. Juhannuksen tienoilla päivän pituus kuitenkin alkaa lyhentyä, mikä aina hermostuttaa minua. Ehkä otan asian liian henkilökohtaisesti.

Pian juhannuksen jälkeen minulle tuli menoa itäiseen Suomeen. Pitääkseni elämän yksinkertaisena pakkasin autoon myös työläppärin ja suuntasin kohti Koli Campingia, jonka olin jo aiemmin havainnut mainioksi paikaksi tehdä etätöitä.

Vaimo ei oikein tykkää näistä minun yksinreissuistani. Siksi puhunkin mieluummin työmatkoista, koska ne on helpompi hyväksyttää rouvalla. Ja onhan se totta, että jos me molemmat tekisimme töitä pienessä retkeilyautossa, ergonomia ainakin kärsisi.

Olin etukäteen hiukan huolissani siitä, kuinka paljon lomailijoita Merilänrannassa mahtaisi kesälomakauden aikana olla. Huoli osoittautui turhaksi, sillä löysin paikalle saavuttani hyvän ja rauhallisen sähköpaikan melko läheltä rantaa.

Taaempana tilaa olisi ollut vielä lisää. Paikkojen kokonaismäärää on vaikea hahmottaa, koska sähkötolpat ovat metsässä sekaisin sähköttömien paikkojen kanssa.

Tasaisella mäntykankaalla auto on periaatteessa helppo saada vaateriin, mutta pieni vatupassi on silti matkailuautossa kätevä. Jos patologinen perfektionismi on tavannut vaivata telttapaikkaa valittaessa, se helposti nostaa päätään myös retkeilyautolla liikuttaessa.

Käytettävissä olisi ollut myös Kolikeskuksen leirintäalue, joka sekin on työskentelyä ajatellen kelpo paikka, mutta toki rannan läheisyys on kesäpäivänä plussaa. Molemmissa on hyvä nettiyhteys, ainakin DNA-mokkulalla.

Tällä kertaa onnistuin asemoimaan Reiskan niin, että tuulilasin läpi näkee suoraan Pieliselle.

Valinnassa oli hyvät ja huonot puolensa. Näkymä tietysti on mainio, mutta toisaalta rannalla kirmaavat ihmiset (sivupersoona: ihanat naiset rannalla) vetävät helposti huomion puoleensa, ja helteisenä päivänä houkutus juosta itsekin järveen on suuri.

Kiersin ongelmaa jakamalla työtehtäväni pieniin osiin. Jos tarkoitukseni oli esimerkiksi ohjelmoida joku uusi toiminto, menin ensin rannalle miettimään, miten sen toteuttaisin. 

Päästyäni itseni kanssa yhteisymmärrykseen asiaan liittyvistä yksityiskohdista hilppasin takaisin autolle ja kirjoitin koodin valmiiksi. Sitten palasin taas rannalle, työnsin varpaani hiekkaan ja aloin pohtia seuraavaa ongelmaa. Metodia ei ehkä voi soveltaa kaikenlaisiin työtehtäviin, mutta ohjelmointihommissa se toimii hyvin.

Olen ennenkin huomannut, että tietokoneen vierestä kannattaa aika ajoin poistua, sillä se tuottaa päähän tuoreita ideoita. Konttorilla työskennellessä kuvittelin pitkään, että kahviautomaatti toimii jonkinlaisena ajatusmuusana, mutta sen viereen kävelyllä lienee sittenkin ollut suurempi merkitys.

Tällaiset etätyöpäivät eivät oikein mahdollista järkevää retkeilyä, mutta juoksemisen suhteen rajoitteita ei onneksi ole. Tällä kertaa lähdin töiden jälkeen koluamaan Hattusaaren suuntaan meneviä latupohjia (tai siltä ne näyttivät). Juoksen niin kuin Forrest Gump, luokse peltojen ja metsien (Retropop).

Yleensä juoksen enimmillään tunnin lenkkejä, jotka eivät edellytä erityistä valmistautumista. Vaikka aurinko porotti ja lämmintä oli liki +30 C, en siten ottanut mukaani juomapulloa, ja se meinasi nyt kostautua.

Latupohjat olivat paikoin muhkuraisia, mikä hidasti etenemistä. Kun maastokin oli vierasta, taisin myös juosta tarpeettoman kauas, sillä loppumatkasta nestehukka alkoi vaivata.

Onneksi mukanani oli kännykkä, joten osasin sentään palata autolle suorinta mahdollista reittiä, ja nautittuani pikaisesti juomaa laahustin samantien Pieliseen.

Nämä ovat kesän parhaita hetkiä. Valitettavasti julkaisurytmini ei suosi ajantasaista kerrontaa, ja tuntuu vähän hölmöltä kirjoittaa näitä juttuja puolen vuoden viiveellä.

Seuraavat helteet ovat vielä kaukana, mutta ajatus karkailee jo siihen suuntaan. Koli Campingissä kai tehtiin syksyn aikana pientä remonttia, joten on mielenkiintoista nähdä, miltä siellä ensi kesänä näyttää.

Linkki videoon