Kirkkopolun varresta ajelimme Iso-Syötteen BestParkiin yöksi. Se ei sijainnistaan ja kalliimmasta hinnastaan huolimatta ollut aivan yhtä modernin oloinen kuin Taivalkosken parkki paria päivää aiemmin, mutta ihan kelpo silti. Osa autopaikoista tosin on hiukan viistossa rinteessä, mutta kiiloilla ongelma tietysti ratkeaa.
Tässä tapauksessa se tarkoitti Savukoskea, jonne kuitenkin oli ärsyttävän pitkä matka, ainakin 250 kilometriä. Toisaalta edessä joka tapauksessa olisi yksi sateinen ajopäivä, ja niinpä käänsimme Fiatin keulan kohti Posiota.
Posiosta tulee monille ensimmäisenä mieleen Pentik, joka yhä valmistaa ja myy tuotteitaan Pentik-mäellä taajaman pohjoispuolella. Jos rehellisiä ollaan, Pentikin tuotteet eivät ole aivan oman mielenkiintoni keskiössä, mutta ehdotin silti - vaimoa miellyttääkseni - että poikkeaisimme matkalla Pentikin myymälään.
Taukopaikan valinta oli hyvä. Vaikka keramiikka ja tekstiilit eivät herättäisikään suuria tunteita, myymälän yläkerrassa on myös pieni kahvio ja... museo!
Museosta ei löydy autoja tai panssarivaunuja, mutta tarjolla on muuta jännää, kuten esimerkiksi messevä kokoelma radioita! Ja kaikki tämä aivan ilmaiseksi, jos ei ajattele pääsymaksun sisältyvän Pentik-tuotteiden hintaan.
Kahvion puolella särvinvalikoima oli aavistuksen niukka, mutta kahvin ja pullan voimallakin jaksaa vähän matkaa.
Pelkosenniemellä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että ajaminen riittää jo. Matkamme yliarkkitehtinä kehitin suunnitelman, joka pohjautui joskus aiemmin kartasta löytämäni Kokonaavan ympärille.
Minua on jo pitkään kiinnostanut aavan itäpuolella oleva lintutorni laavuineen. Tornille menee ilmeisen huonokuntoinen tie, jolle Fiatilla tuskin olisi asiaa, mutta ehkä Pelkosenniemeltä lähtevän Vuotoksentien varresta löytyisi Reiskalle sopiva paikka. Olin silti laatinut myös varasuunnitelman, joka sisälsi pysäköintioption Kuikkavaaran ohi menevän tien varteen.
Suunnitelmani alkoivat kuitenkin pettää jo Vuotoksentiellä, joka oli varsin kuoppainen. Ei tie ajokelvoton ollut, mutta painavalla autolla jokaista kuoppaa täytyy lähestyä hieman varovaisemmin, joten matka lintutornille vievän tien risteykseen - tai edes Kuikkavaaran risteykseen - tuntui vievän ikuisuuden.
Reilun kilometrin kynnettyämme päätimme kääntyä takaisin. Se oli sikäli harmi, että alkuperäisen kaavailuni mukaan olisimme seuraavana päivänä jatkaneet Vuotoksentietä ja Serrikoskentietä pitkin Viitarantaan ja sieltä edelleen Savukoskelle.
Yöpaikastakaan ei vielä ollut mitään tietoa. Sitten muistin, että Savukosken taajaman lähellä on etenkin kalastajien suosiossa oleva Miekkakoski-niminen paikka. Ehkä sieltä löytyisi autolle joku pilttuu.
Niinpä ajelimme isoa tietä Pelkosenniemeltä Savukoskelle ja sieltä edelleen Miekkakoskenharjulle. Myös harjulle johtavan tien viimeinen osuus oli Reiskalle liikaa - lähinnä sateiden vuoksi tosin - mutta onnistuimme kuitenkin löytämään soramontun kupeesta ihan kelvollisen yöpaikan.
Päivä oli ollut pitkä ja sisältänyt lähinnä autossa istumista. Kun illalla viimein oli poutaa, lähdimme vielä päivän päätteeksi kävelylle Kemijoen rantaan, Miekkakoskelle.
Joen länsirannalla on kiva kota, ja samanlainen näkyi olevan myös itäpuolella jokea. Sinne olisi ehkä saattanut päästä autolla paremmin, mutta tässä vaiheessa päivää B-suunnitelmavarastoni oli jo ehtynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti