Matrokanharjulta poistuttuamme ajattelimme ensin ajella Sallaan, mahdollisesti
Sallainen-caravan-alueelle, jossa olemme aiemminkin pari kertaa mökkeilleet.
Pikku hiljaa aloimme kuitenkin epäillä ajatuksen järkevyyttä. Oli nimittäin juhannusta edeltävä torstai, ja alueella saattaisi jo olla paljon väkeä. Kannattaisiko sittenkin etsiä joku vähäisempi paikka?
Suunnitelma muuttui nopeasti, kun koukkasimme Hirvasvaarantieltä kohti Lammasrovaa. Osittain parturoidun mäen kupeesta löysimme miellyttävän levikkeen, jossa olisi hyvä käsitellä sitä tosiasiaa, että päivä alkaa taas lyhentyä.
Ulkona oli tuulista, mikä aluksi vei hyönteiset mennessään. Illan myötä sää kuitenkin tyyntyi, ja hyttysiä alkoi kerääntyä auton ympärille. Yöllä ne tunkeutuivat myös auton sisälle, mikä alkoi todella ärsyttää, ehkä eniten koko kesänä.
Yleensä nukun retkeilyautossa pitkään, mutta nyt heräsin huonosti nukutun yön jälkeen jo ennen kuutta. Edellisen päivän pilvinen sää oli onneksi muuttunut aurinkoiseksi, mikä kannusti aamupalan aikana keksimään päivälle jotain ohjelmaa.
Reissun aikana retkikohteita ei yleensä ole vaikea löytää, mutta nyt kartasta ei tuntunut pomppaavan esiin mitään erityisen kiinnostavaa. Tämä huomioiden olisi ehkä kannattanut jäädä yöksi Kotaselän liepeille, koska se olisi saattanut mahdollistaa retken Kaitalamminharjulle.
Kotaselän suuntaan ei viitsinyt enää lähteä, koska olimme juuri ajaneet sieltä edellisenä päivänä pois. Lopulta tajusimme, että yöpaikkamme ympärillähän on paljon hyvää ja kaunista, eikä meidän tarvitse retkeilymaastoa löytääksemme ajaa yhtään minnekään.
Niinpä pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme aavistuksen päämäärättömästi kulkemaan rovalla olevia traktorinjälkiä pitkin. Sopivasti harvennettu metsä oli kaunista, ja tuuli vei jälleen mukanaan hyttyset.
Hetken hortoiltuamme päädyimme Pyhäjoen rantaan.
Kirkasvetinen joki näytti aavistuksen syvältä, mutta pari kilometriä ylempänä olisi ollut karttaan merkitty kahlaamo. Malttanemme silti odottaa
uuden sillan valmistumista.
Sopivaa taukopaikkaa etsiessämme ajauduimme suon ja hakkuuaukean laitaan. Siellä kohtasimme otuksen, jota ensin luulin hiideksi, vaikka eihän sellaisia juuri Lapissa ole; hiidet kun viihtyvät enemmän tiheissä kuusimetsissä.
Avoimella paikalla netti onneksi toimi välttävästi, ja pienellä googlettamisella selvisi, että kyseessä taisi olla
kesäturilas (
Melolontha hippocastani). Kerättyäni hieman rohkeutta menin tekemään tuttavuutta tuon melko suurikokoisen hyönteisen kanssa.
Olimme aurinkoisen sään toivossa pyrkineet venyttämään matkamme Lappi-osuutta, mutta autolle palattuamme oli pakko lähteä ajamaan kohti Kuopiota.
Yhtä soittoa ei koko matkaa silti viitsisi ajaa, joten aluksi etenimme vain Taivalkoskelle, josta olisi viimeisenä matkapäivänä kohtuullinen matka kotiin. Käytännössä valinta tarkoittaisi jälleen
BestParkia, jonka palveluita jo menomatkallakin hyödynsimme.
Ruuhkaa ei tälläkään kertaa ollut, mutta yleisten tilojen siisteys jätti hieman toivomisen varaa. Alle kahden kympin hinnan vastineeksi ei voi toivoa kuuta taivaalta, mutta kaipa roskikset joskus täytyisi tyhjentää?
Tämä oli ensimmäinen pidempi reissumme retkeilyautolla. Viikon majoituskulut olivat kaikkiaan vain 67 euroa, kun hotelleja suosittaessa maksettavaa on yleensä kertynyt hyvinkin kymmenkertainen määrä.
Hotelliympäristössä hyönteisongelma on pienempi ja siivoaminen säntillisempää, mutta jos kaikki retkeilyyn liittyvät parametrit huomioidaan... kyllä autossa asuminen silti monessa suhteessa vie voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti