Uudella retkeilyautollamme ei vielä ole paljon retkeilty, mutta käyttökokemuksia kertyy myös korttelirallin myötä, joten kerronpa nyt niistä. Koska auto oikeastaan tulee kahdelta eri tehtaalta, puolet havainnoista liittyy Fiat Ducatoon (alusta) ja toinen puoli Adria Twiniin (asunto-osa). Aloitan nyt Ducatosta, ja tarkastelen myöhemmin asiaa Adrian kannalta.
Nykyisten pakettiautojen henkilöautomaisia ominaisuuksia kehutaan usein. Uusi Ducato onkin ohjaamonsa osalta melko nykyaikainen, mutta tiettyjä traktorimaisia piirteitä löytyy silti. Istuimen ja ratin säätömahdollisuudet esimerkiksi ovat niukat, eikä ergonomia muutenkaan yllä henkilöautojen tasolle, vaikka kojelauta muuten näyttääkin freesiltä.
Ratin painikkeet eivät ole kovin kätevät. Ylä- ja alanapit (esimerkiksi usein tarvittavat vakionnopeuden säätimet) ovat oudosti muita alempana, ja niitä on hankala käyttää - etenkin hansikkaat kädessä - ilman että ensin vilkaisee rattia.
Toisaalta kaikkeen tottuu, eikä ajossa jatkuvasti häiritseviä asioita oikeastaan ole. Sähköinen ohjaustehostin vaikuttaa maantieajossakin ihan kelvolliselta; tosin vertailupohjaa vanhempaan Ducatoon ei itseltäni juuri löydy.
Ducatoon saa lisävarusteena täysdigitaalisen mittariston, mutta myös perinteinen malli on keskinäytön osalta pienesti konfiguroitavissa. Itse toivoisin, että siinä näkyisivät aina matka- ja trippimittareiden lukemat sekä ulkolämpötila, mutta kaikkia näitä ei taida saada yhtä aikaa esiin. Moottoriöljyn ja AdBlue-aineen määrän määrän näyttävä ominaisuus on kuitenkin kätevä.
Lämmitettävä tuulilasi on mainio varuste, mutta jostain syystä sivupeilit eivät lämpene lainkaan. Taustapeiliäkään ei ymmärrettävästi ole, mutta ajon aikana toimiva peruutuskamera hiukan kompensoi tätä puutetta.
Omassa autossamme on Fiatin turvapaketti, joka sisältää kaistavahdin, törmäysvarottimen, sade- ja hämärätunnistimen sekä ajovaloautomatiikan. Valoihin liittyvät automatiikka toimii hyvin, vaikka ei kaukovalojen osalta osaakaan tehdä muuta kuin vaihtaa tarvittaessa lähivaloille ja takaisin.
Muiden turvavarusteiden olemassaolo ilmenee lumiseen aikaan usein vain virhevalona mittaristossa. Kaistavahtiin liittyvä tunnistin on tuulilasin yläreunassa alueella, joka tuppaa talvella jäätymään (lasin lämmitinkään ei yllä sinne asti). Jos ajon aikana ei sada lunta, vahti saattaa auton lämmettyä herätä henkiin, ja samalla myös liikennemerkkien tunnistus alkaa toimia. Nopeusrajoituksen alentuessa kuuluu aina pieni kilahdus, joka sopivasti kiinnittää kuljettajan huomion.
Arvioisin, että Ducaton kaistavahti ei toimi ihan yhtä luotettavasti kuin esimerkiksi Subarun vastaava, sillä virhehälytyksiä tulee aika ajoin. Toisaalta vahdin voi halutessaan kytkeä pois päältä, ja sen herkkyyttäkin on mahdollista säätää.
Sähköinen käsijarru ja automaatti-ilmastointi olivat varusteita, joista jouduimme autoa valitessa tinkimään. Tällä hetkellä niiden puute ei vaivaa lainkaan, mutta nähtäväksi jää, miten paljon manuaalinen ilmastointi vaatii kesähelteillä huomiota.
Ducatoon saa lisävarusteena avaimettoman lukituksen, mutta meidän autossamme ei sellaista ole, ja Subarun jälkeen Fiatin avain tuppaakin unohtumaan milloin minnekin. Toivottavasti auto ei itse keksi lukita oviaan esimerkiksi silloin, kun avain on jäänyt virtalukkoon.
Kävin nollauttamassa virhekoodin Fiat-liikkeessä toivoen samalla saavani vinkkejä, miten ongelman voisi jatkossa välttää. Järkevimmän oloiset neuvot ohjaavat käyttämään lämmitintä riittävän pitkään, ja sen jälkeen odottamaan hetken, jotta lämmöt ehtivät ennen moottorin käynnistämistä tasaantua.
Ainakaan puolen tunnin lämmitys ja puolen tunnin odottelu eivät riittäneet, sillä virhevalo syttyi taas seuraavalla lämmityskerralla, enkä ole päässyt siitä eroon millään virta päälle/pois- tai moottori käyntiin/sammuksiin -sekvenssillä. Suomen talvessa lämmitin on kuitenkin niin tärkeä varuste, että en ole antanut valon kiusata itseäni. Ehkä se sammuu kesän tullen. Jos ei, täytynee hankkia joku OBD-lukija, jolla virhekoodit voi itse tarkistaa ja nollata.
Istuinlämmityksen puute ei ehkä ollut niin iso juttu kuin ennalta ajattelin, mutta ostin silti takapuolen alle pari edullista roiskeläppää. Ne ovat lyhyen kokemuksen perusteella ihan kelvolliset, ja toimivat samalla myös istuinsuojina.
Lisäksi hankin autoon sähkökäyttöisen sisätilanlämmittimen (~2 kW), joka yksistään lienee pienitehoinen tämän kokoiseen koppiin, mutta auttaa Webaston ohella silloin, kun sähköä on saatavilla. Laitteen toiminta on tosin vielä testaamatta.
Yhdeksänportaista automaattivaihteistoa on kehuttu, eikä itsellänikään ole siitä pahaa sanottavaa. Ajettuani pitkään Subarulla olen kuitenkin tottunut portaattomaan CVT-vaihteistoon, jota pidän miellyttävämpänä. 140-heppainen moottori ei ole ylimittainen edes pieneen retkeilyautoon, mutta vie sentään paikasta toiseen. Maantiellä (ohitettaessa) vaihteiston power-tila auttaa vähän, ja ehkä kone kilometrien myötä vielä vertyy.
Konepellin alla ei juuri ole hukkatilaa, mutta tärkeimpiin huoltokohteisiin pääsee silti helpohkosti käsiksi. Vain jäähdytysnesteen lisääminen edellyttää pientä purkamista, mutta onneksi sitä ei tarvitse kovin usein tehdä. Paitsi että kun juuri äsken kuvaa ottaakseni vilkaisin moottoritilaan, niin alarajallehan tuo nesteen määrä näkyy vajuneen, joten purkamista on tiedossa.
Ducaton polttoaineen kulutus on ollut yllättävän maltillista. Talvikelillä ajotietokone näyttää 80 km/h-nopeudella maantiekulutukseksi 7 - 8 litran lukemia. Tietokone saattaa hieman huijata, mutta kesärenkaiden kanssa tuohon lukemaan luulisi yltävän oikeastikin. Tätä on mielenkiintoista kesän tullen seurata.
Mitä talvikäyttöön muuten tulee, lähemmäs kolme tonnia painava retkeilyauto jää aika helposti lumeen kiinni. Traction+ on todella hyvä varuste, mutta jos on tottunut nelivetoiseen autoon, Fiatin etenemiskyky on helppo yliarvioida. Onneksi kotipihaan johtava pieni ylämäki ei ole toistaiseksi tuottanut vaikeuksia.
Suurempi talviajoon liittyvä ongelma on Ducaton raideväli, joka on levämpi kuin henkilöautoissa. Ajaminen polanteisilla teillä on siten... aivan hirveää, etenkin kitkarenkailla. Rengaspaineetkin ovat henkilöautoon verrattuna korkeat (4,5 - 5,0 bar), joten erityisen pehmeältäkään meno ei tunnu, jos tie on yhtään rosoinen.
Ducatolla ei siis tee mieli lähteä ihan millaisille teille tahansa. Alkuperäinen ajatukseni käyttää retkeilyautoa kaikkiin ajoihin ei näin ollen toimi, ainakaan talvella. Mutta ehkä kesällä mieli muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti