Katkeamaton kahvivirta on tärkeä elementti kotioloissakin. Koska automaatti ei nyt palvele, päivän kahvit täytyy keittää itse. Sitä tulee yleensä valmistettua vähän liikaa, mitä elimistö hetkittäin ihmettelee.
Mitä juomiseen muuten tulee, toinenkin asia huolettaa minua, nimittäin oluenmyyntirajoitukset. Näinä kolera-aikoina kauppaan tohtii mennä vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla, eikä silloin näköjään myydä olutta (ilmeisesti asiaan liittyvän turmioriskin vuoksi).
Mielestäni rajoituksia pitäisi poikkeustilan vallitessa höllentää. Oikeastaan kaljaa voisi myydä yötäpäivää, koska ihmiset joka tapauksessa ostavat sitä. Mitä pidempi myyntiaika sallittaisiin, sitä vähemmän kaljanostajat joutuisivat toistensa kanssa tekemisiin. Miksei hallitus tee asialle mitään?
Kaupassa käyminen ei muutenkaan ole nyt suurta herkkua. Hyllyjen välissä sukkulointi kaikkine etäisyydenpitosuosituksineen taitaa hermostuttaa ihmisiä, ja moni haluaisi vain nopeasti kassalle ja ulos. Tunne on itsellenikin tuttu, oikeastaan vuoden ympäri.
Onneksi kaikenlaisten rajoitusten ulkopuolellakin on yhä elämää. Perinteinen Lapin matka jää silti tänä keväänä väliin, ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Se harmittaa hieman, mutta ehkä lähempääkin löytyy jotain kivaa.
Ja kaipa tämä vielä iloksi muuttuu, ennemmin tai myöhemmin. Toistaiseksi voi riemuita vaikkapa siitä, että ruuhkat ovat merkittävästi vähentyneet, muuallakin kuin Lahdenväylällä
Yleisimmissä retkikohteissa tungosta sen sijaan voi olla, joten niitä kannattanee vältellä. Kaikki tuvat tuskin ovat nyt aukikaan, mutta kelien lämmitessä kannonnokassakin alkaa jo viihtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti