Pirkanmaalla aurinko tosin näyttäytyi vasta sunnuntaiaamuna. Kun minulla oli pari tuntia ylimääräistä aikaa, lähdin vähän kiertelemään Näsijärven rantoja. Olisiko kevät jo olennaisesti pidemmällä kuin pari viikkoa aiemmin Kuopion Rauhalahdessa?
Tampereen Lentävänniemi on siitä mukava paikka, että aamuaurinko yltää niemen kärkeen kivasti. Rantapolkuja pitkin tulee juoksenneltua melko usein, mutta hiljalleen lämpenevässä kevätaamussa on aina jotain erityistä.
Näsijärvi on kuulemma talven aikana sulanut ja jäätynyt useaan kertaan, eikä jäätilanne näyttänyt edellisenä päivänä hyvältä. Yöpakkanen oli kuitenkin kovettanut jään pinnan niin, että rantaa pitkin saattoi kävellä. Pidemmälle ei kyllä tehnyt mieli, vaikka muutamia yksittäisiä liikkujia jäällä näkyikin.
Vaikka Näsijärvi ei ole Suomen suurimpia järviä, kummasti järven selkää silti riittää, kun sopivaan suuntaan katsoo.
Näsijärvi? Vai sittenkin Inarijärvi?
Jänissaaren pohjukassa tapasin muutaman retkiluistelijan, jotka olivat kiertäneet Näsiselkää ympäri. Vauhti näytti hyvältä, mutta tähän aikaan vuodesta homma edellyttää paitsi varusteita myös kykyä lukea jäätä, eikä paikallistuntemuskaan ole haitaksi. Minulla ei ollut mitään niistä, mutta luistelijat eivät selvästikään olleet ensi kertaa pappia kyydissä.
Rantauduttuani istahdin vielä hetkeksi puiston penkille. Ei ole ihme, että jotkut jäävät lorvimaan niille koko kesäksi. En itsekään meinannut enää päästä ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti