sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Uusia rytkyjä

Kun talvi puskee päälle ja päivä lyhenee, uusia päiväretkeilykohteita on joskus vaikea keksiä. Niinpä olin jo ennalta pohtinut asiaa ennen kuin otin sen aamiaispöydässä esille.

  • Kultaseni, olen ajatellut, että voisimme lähteä Egyptiin.
  • Voi miten ihanaa! Olenkin aina halunnut nähdä pyramidit, ja se Sfinksikin on niin söpö! Rooma ei totta puhuen ole oikeasti minua kiehtonutkaan, mutta Tutankhamonin hauta sen sijaan...
  • Rauhoitu! On mahdollista, että puhumme eri paikoista. Minä tarkoitin sitä Egyptiä, joka löytyy Iisalmen läheltä.
  • Ääh... Olisi pitänyt arvata, että tässä asiassa on taas koira haudattuna. Ei siis aurinkoa, lämpöä eikä faaraoiden hautoja?
  • Pelkäänpä, ettei siellä tule vastaan mitään faaraoihin liittyvää.

Tässä vaiheessa vaimo jo arvasikin, että mielenkiintoni kohdistui Paljakanperästä Rytkyyn menevään luontovaellusreittiin, koska siitä oli puhuttu aiemminkin. Reitti ilmestyi retkikartta.fi -palveluun muutama vuosi sitten, mutta poiketessamme taannoin Paljakanvuorella sitä ei vielä kartassa näkynyt.

Mutta miksi reittiä kutsutaan luontovaellusreitiksi? Eivätkö vaellusreitit yleensä mene luonnossa, pitääkö sitä vielä erikseen korostaa?

Asia herätti meissä tiettyjä epäilyksiä, joiden vuoksi päätimme aluksi hakeutua reitin länsipäähän. Tällöin pääsisimme helposti Huvikallion luontopolulle, jos varsinainen retkireitti sisältäisi yllätyksiä.

Epäilymme eivät olleet täysin aiheettomia. Kun kyseessä on merkitty reitti, voisi ajatella, että maastosta löytyy sekä itse polku että siihen liittyvä merkintä - tai edes toinen niistä - mutta emme kyenneet havaitsemaan kumpaakaan.


Metsä ei ollut pahinta mahdollista rytöä, mutta ei erityisen hienoakaan. Jossain vaiheessa bongasimme punaisilla nauhoilla merkityn metsätraktoriuran, joka näytti menevän oikeaan suuntaan. Liittyisivätkö nauhat etsimäämme reittiin? No ei, ne johdattivat meidät jonkun tontin rajapaalulle.


Mutta ehkä luontovaellusreitti tarkoittaa juuri tätä. Pitäisi selvästikin perehtyä terminologiaan ennen kuin suinpäin ryntää metsään. Olisiko reitin pohjoispää kuitenkin ollut lähtöpaikkana parempi?

Hortoiltuamme maastossa nettikartan avulla muutaman kilometrin verran palasimme takaisin tielle ja Huvikallion luontopolulle.


Lyhyt luontopolku johtaa vain Rytkynjärven rannassa olevalle laavulle, mutta ainakin sitä pitkin oli helppo edetä. Jääkausi on jättänyt jälkensä näillekin rannoille, sanottiin opastaulussa.


Laavu oli jo vähän kallellaan ja muutenkin vaatimaton, mutta tarjosi kuitenkin suojaa satunnaisilta räntäkuuroilta. Se oli mukavaa, koska sään yleistilaa saattoi luonnehtia koleaksi, vaikka Egypti olikin vain kivenheiton päässä. Tähän on taas tottuminen.

1 kommentti: