Tamronin objektiivi on ollut retkikäytössä kätevä, koska kinovastaavuudeltaan 27-600 -millisellä objektiivilla saa kaikki tarvitsemansa kuvat. Siihen liittyy vain yksi ongelma... Repussa 1,5 kg:n painoinen kamera menee vielä ongelmitta, mutta jos sitä päivä toisensa jälkeen kantaa kaulassaan, homma vaatii järjestelyjä (tai norsun kaulan).
Voisikohan tuollainen kompaktikamera olla osaratkaisu paino-ongelmaan? Coolpix-mallit ovat kamerana hiukan heppoisia, mutta jos sellaisen ottaisi reppuun mukaan, kaulassa voisi kantaa olennaisesti kevyempää järkkäriä.
Ajatus vähentää painosta aiheutuvia pulmia lisäämällä kameroiden määrää on vähän outo, mutta mitä enemmän asia pohdin, sitä järkevämmältä se tuntui. Pystyn tosin aika helposti perustelemaan itselleni minkä tahansa härpäkkeen hankinnan, kun vaan mietin asiaa tarpeeksi.
P900 painaa 890 g, ja P1000 vastaavasti 1400 g. Jälkimmäisen 3000-millinen zoom kuulosti houkuttelevalta, mutta itse laite muistutti painonsa ja kokonsa puolesta lähinnä kevytsinkoa. Asia etenikin niin, että hankin retkille kakkoskameraksi P900-mallin.
Mitä hyvää tästä seurasi? No ainakin se, että nyt voin valita D7200-runkoon jonkun kevyemmän objektiivin, kuten 200-grammaisen 18-55 millin linssin tai 300-grammaisen 55-200 millin linssin. Usein suosin jälkimmäistä, koska 200 millin polttoväli riittää useimpiin äkkitilanteisiin, ja laajaa kuvakulmaa edellyttävät kuvat saa tarvittaessa otettua kännykälläkin.
Painoa voisi pudottaa vielä lisää keventämällä kamerarunkoakin. Minulla on jo tovin aikaa ollut kakkosrunkona Nikon D5500, joka on yli 300 grammaa kevyempi kuin D7200.
Ominaisuuksiensa puolesta D5500 olisi hyvinkin riittävä, mutta kääntyvä ja moneen suuntaan nivelöity kosketusnäyttö ei oikein herätä metsäoloissa luottamusta. Niinpä olen säästänyt sen muuhun käyttöön.
Entäpä omat kokemukset P900:sta?
Kameran yleisilme on muovinen, joten sitä ei tee mieli käsitellä kovakouraisesti. P900 ei myöskään ole laite, jonka ensimmäisenä pakkaisin mukaan talviretkille.
Näyttö on kääntyvää mallia, ja suuri osa toiminnoista on valikkojen takana. Fn-painikkeeseen voi ohjelmoida niistä osan, mutta käyttömukavuus ei silti ole samaa luokkaa kuin vaikkapa D7200-rungossa, jossa likipitäen kaikelle on oma vipunsa tai nappinsa.
Toisaalta paino on maltillinen, ja onhan tuo kestänyt retkillä retuuttamistakin. Minulla onkin pistopolkuja kuljettaessa tapana, että menomatkalla kaulassa on D7200, ja paluumatkalla P900. Näin saan reppua jatkuvasti kaivamatta vähän vaihtelevampia kuvia.
P900:n tärinänvaimennus on kohtalaisen hyvä, vaikka maksimizoomilla käsivaralta kuvattaessa näkymä heiluu jo niin, että kohteen rajaaminenkin on vaikeaa. Hämärässä valo ei tahdo pitkällä zoomilla riittää, mutta laajakulmapäässä suurin aukkoarvo on silti kohtuullinen f/2,8.
Kameran elektroninen etsin ei ole hääppöinen, ja esimerkiksi P1000:n etsin vaikutti pikaisen kokeilun perusteella olennaisesti paremmalta. Vastavalosuojaakaan kameraan ei ole tarjolla (ainakaan Nikonin omaa), joten kuvakulmia joutuu usein vähän miettimään.
Sähköinen zoom-toiminto on kohtalaisen nopea, mutta koska itse kuvaan lähinnä still-kuvia, pidän manuaalista vaihtoehtoa kätevämpänä.
Kuudentoista megapikselin kenno on ulkomitoiltaan samaa kokoluokkaa kuin kännyköissä, eli pienehkö. Useimmiten kuvat ovat silti hyvälaatuisia, tosin raw-formaatissa niitä ei saa.
Bokeh-efekti on joskus vähän suttua, mutta kevyessä kesäkäytössä P900 kuitenkin täyttää oman paikkansa. Kohteet ainakin saa mukavan lähelle.
Ja jos ei muuta keksi, aina voi kuvata vaikka kuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti