perjantai 8. marraskuuta 2019

Niin traagista!

Matkamme viimeisenä päivänä ajelimme kotiin Juuan kautta. Poiketessamme edellisen kerran Juuassa kiinnitin huomiota kylän keskustassa olleisiin hiekkaveistoksiin, jotka oli synnytetty heinäkuussa pidettyjen hiekanveiston SM-kilpailujen aikana.

Kun Juuassa ollaan, kilpailun aiheena oli tänä vuonna Juuan Elli. Veistosten päähenkilöhahmo on peräisin saman nimisestä laulusta.
Sen päivän mie muistan niin nuukaan
kuin eilen se ollunna ois,
kun Ellin kanss’ seilattiin Juukaan,
Koli-laevalla Lieksasta pois.

Edellisen vierailumme aikaan satoi vettä, ja teokset jäivät kuvaamatta. Se vähän harmitti, koska arvelin hiekkaveistosten menevän nopeasti huonoon kuntoon.


Olikin pienoinen yllätys, kun vielä kaksi kuukautta kilpailun jälkeenkin veistokset olivat yhä pystyssä, tai ainakin useimmat olivat. Asia selittyy liimavesiseoksella, jolla ne lopuksi käsitellään.
En ruvenna Elliä rienoomaan,
pois matkustin kihiloja tienoomaan.
Samalla reissulla tiällä oon viel’,
toisen eukkona Elli on siel’.

Juuan Elliä kutsutaan joskus myös Joensuun Elliksi, mikä on vähän sekavaa, mutta toisaalta aihe on muutenkin vaikea.
On Ellillä mies sekä lapset
ja mikäs sen kaanimpoo ois,
mun piästäni harveni hapset,
ja huaveilut haehtuivat pois.
En avio-onnesta tiijä,
kun vanahaksi poejaksi jäin.
Suat terveiset Ellille viijä,
kun käyt siellä Joensuussa päin.
Melkoisen traaginen tarina, ja kuulemma tosijuttukin vielä.


Kilpailun voittajaksi valittiin tämä Aistikkaasti-niminen teos:


Yleisön parhaaksi arvioima veistos puolestaan oli Elli, kaunein muisto:


Yleisön suosikki taisi viehättää eniten myös omaa silmääni. Etenkin Koli-laiva taidokkaasti tehtyine yksityiskohtineen oli hieno:


Äh, laiva jäi taas piiloon. No, tässä se näkyy:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti