Kulttuuria pään täydeltä

Petkeljärveltä matkamme jatkui hämärtyvässä illassa kohti Lieksaa.

Yöpyminen Lieksassa tarjosi meille mahdollisuuden vierailla yhdessä Suomen suurimmista ulkomuseoista, Pielisen museossa. Vaimolle paikka oli täysin vieras, enkä itsekään ollut käynyt siellä... hmm... 40 vuoteen, joten museo sopisi hyvin kaupunkilomamme viimeiseksi kohteeksi.

Seitsemän euron sisäänpääsymaksu on museon laajuuteen nähden kohtuullinen. Maksamalla kolme euroa lisää olisi saanut oppaankin mukaan, mutta vaimo arveli, ettei opas jaksaisi kuunnella minun horinoitani. En nähnyt tarpeelliseksi kyseenalaistaa vaimon auktoriteettia tässä asiassa.

Vierailupäivänämme museossa vietettiin kesäkauden viimeistä päivää. Talvella museon tarjonta onkin olennaisesti suppeampi, koska ainoastaan päärakennuksessa oleva sisänäyttely on tuolloin avoinna.

Vaikka suuri osa museon kohteista on ollut paikallaan on jo vuosia, alueen reunamilla on myös uudempia osastoja.

Esimerkiksi takavuosien vankienhoidosta kertovat näyttely oli mielenkiintoinen, vaikka varsinaisia museotavaroita siellä oli vähän.

"Kun olin jo ennen kuullut, että edellä mainittu (---) olisi myöskin myynyt täällä kirkolla väkijuomia. Edellä mainitun varkauden tähden oli (---) passitettu Kuopion lääninvankilaan odottamaan oikeuden tutkintaa ja kun hän sieltä tuli, niin poliisikonstaapeli (---) kanssa menin vankituvalle, jossa kuulustelin asiain johdosta ja myönsikin myyneensä pari pulloa konjakkia." (Ylimääräisen poliisikonstaapelin päiväkirja 14.12.1913)

"Illalla ilmoitti eräs mies, että Lieksan kylässä, (---) mökissä, hänen asunnossaan ampui eräs mies hänen vaimoaan kylkeen. Heti paikalla läksin konstaapeli (---) kanssa mainitulle mökille, josta pidätettiin ampuja, sekä vietiin vankituvalle, ja ilmoitin nimismiehelle enempiä toimenpiteitä varten." (Poliisikonstaapelin päiväkirja 23.6.1923)

"Yleensä vankilan ruoan mainitaan olleen hyvää, terveellistä ja riittävää, mutta sisällissodan aikana ja sen jälkeen ruoasta oli pula. Kuopion lääninvankilan lääkärin vuonna 1919 ruokaa koskevassa lausunnossa kerrotaan kuivatuista nauriista tehdyn sopan olleen sekä hajultaan että maultaan vastenmielistä. Sen sijaan kuivatuista kaaleista ja soppajuurista tehty soppa oli välttävän hyvää, mutta sisälsi suuren määrän matoja, jotka tulivat esille soppaa keitettäessä."

"Vuodesta 1608 alkaen ankarien tuomioiden perusteena käytettiin Mooseksen lakia. Lain taustalla oli verivelkaoppi, jonka mukaan koko yhteisöä seurasi onnettomuus, mikäli viattoman verta ei hyvitetä verellä. Tuomarit langettivat kuolemantuomioita muun muassa henkirikoksista ja valtionpetoksista. Tuomio pantiin täytäntöön yleensä mestaamalla, hirttämällä tai teilaamalla."

Vähän karua on aiemmin ollut, mutta muuten olen sitä mieltä, että jos Mooseksen lakia noudatettaisiin yhä, elämä lähiöissä olisi rauhallisempaa.

Myös tukinuitosta ja tukkilaiselämästä yleensäkin kertova osasto oli laaja. Tukkimiehet vaikuttavat takavuosina olleen varsin salskeita.

Keskimäärin näyttelyyn kuulemma käytetään pari tuntia aikaa, mutta meillä meni melkein neljä. Mitä vanhempi koje, sitä enemmän se rouvaa kiinnosti.

Kesäloma alkaa nyt olla paketissa, juuri sopivasti ennen ensilumia. Viimeinen lomaviikko meni paljolti Pielisen ympärillä pyörien, mutta kun järven kiertää ensin myötäpäivään ja sitten vastapäivään, malttaa hetken olla pois tien päältä. Museosta saamamme kulttuuriannos ainakin riittää koko talveksi.