On vielä talvilomaa jäljellä

Kyllä talvi nyt pakenee vauhdilla, Savossakin. Jopa sellaista kyytiä, että sunnuntaina päivänvalon nähneessä, melko poikkeuksellisessa vaaratiedotteessa ihmisiä kehotettiin pysymään pois jäältä. Ilmeisesti väkeä alkoi vajota jäihin aika tiuhaa tahtia.

Vielä viikkoa aiemmin Kallaveden jää oli ihan kelvollista, tai siltä se ainakin vaikutti. Nythän rannatkin ovat jo alkaneet sulaa, joten jäälle ei enää oikein pääsekään.

Viime viikonloppuna vierailimme Tampereella. Ajelin lauantaina Pyynikille tarkoituksenani poiketa näkötornissa, jossa en muista koskaan käyneeni. Torni ei ole kovin korkea, mutta sen sijainti harjun päällä on eduksi.

Ajoitus kuitenkin oli huono, koska poutainen aamupäivä oli houkutellut tornille paljon muutakin väkeä. Kurkattuani tornin ovelta sisään päätinkin säästää kahden euron sisäänpääsymaksun parempaa hetkeä varten.

Kun torni jäi kokematta, kiertelin hetken Pyynikin harjulla ja laskeuduin sitten hotelli Rosendahlin takana olevalle uimarannalle. Siellä jään kantokykyä ei tarvinnut arvailla, tosin rantakausikaan ei vielä ollut päässyt kunnolla vauhtiin. Ehkä juuri alkanut vesisadekin latisti tunnelmaa.

Menneenä talvena ei rikottu kauden hiihtoennätyksiä, mihin pilalle mennyt helmikuu jonkin verran vaikutti. Toisaalta talvetkaan eivät liene pidentymään päin, joten ehkä tällaiseen on syytä totuttautua.

Olisi pitänyt hiihtää kersana, kun siihen oli mahdollisuus. Mutta ei se silloin maistunut. Liekö tuo johtunut rytmitajun puutteesta? Minulla joskus kädetkin liikkuvat kävellessä samaa tahtia, vaikka niiden kai pitäisi heilua vuorotellen. Näyttäähän se huolettomalta, mutta kyseessä taitaa sittenkin olla joku geenivirhe. Tasatyönnössä geenistä tosin voisi kuvitella olevan hyötyä.

Oli miten oli, sukset nököttävät yhä parvekkeella, koska minulla on vielä pari päivää talvilomaa jäljellä. En tiedä, ehtiikö siinä ajassa lumen ääreen, mutta ihan vielä en haluaisi alkaa vahata vaelluskenkiäkään.