Takaisin lähtöruutuun

Vuodenvaihteen loma jäi lopulta vähän torsoksi. Köhiminen jarrutti menoa sen verran, etten päässyt ladulle ihan niin usein kuin olisin toivonut. Järkevästi ajatellen sairaana ei pitäisi rehkiä lainkaan, mutta kun lomaan liittyy tiettyjä odotuksia, valinnat eivät ole helppoja.

Majailimme Saariselällä kolme vuorokautta. Kolmas päivä meni enimmäkseen huiliessa, mutta teimme silti pienen kävelylenkin lähiympäristöön.

Saariselälle on sitten viime vierailun rakennettu talvikävelyreitti, joka on nimetty Revontulipoluksi. Polku on lyhyehkö, mutta soveltuu ulkoilureitiksi yskästä ja nuhasta kärsiville sekä niille, joilla ei ole mahdollisuutta harrastaa muita lajeja. Liikuntarajoitteisille maasto lienee kuitenkin liian mäkistä.

Revontulipolun varrelle ollaan pystyttämässä päivätupaa, josta näyttäisi tulevan aika reilun kokoinen. Tupa sijaitsee Kaunispään ja Iisakkipään välimaastossa, joten sille on terasseineen helppo povata suosiota.

Polun käveltyämme kipusimme Kaunispäälle juomaan munkkikahvit. Kaunispää saattaa olla turistirysän maineessa, mutta laelta avautuvat maisemat ovat kyllä Lappia parhaimmillaan.

Lomalla kertyneet vähäiset hiihtokilometrit vahvistivat viime talvena saatuja kokemuksia. Tällä kertaa myös vaimolla oli käytössään mini-Yokot, joista itse tykkään kerta toisensa jälkeen yhä enemmän.

Lyhyet sukset ovat kevyet ylämäessä, näppärät kapealla latupohjalla ja helpot käsitellä alamäessä. Kaiken lisäksi ne mahtuvat autoon melkein miten päin vain. Yokojen huolto tosin on joskus hankalaa, koska voitelupöydät on yleensä suunniteltu pidemmille suksille, eikä 150 cm mittaisia suksia ehkä saa kunnolla kiinni.

Kotimatkalla kiersimme Haaparannan kautta. Syynä tälle oli paitsi vaihtelunhalu myös meneillään oleva Ruotsin seteliuudistus, jonka johdosta osa vanhoista seteleistä lakkaa ensi kesänä käymästä maksuvälineinä. Eivät ne toki saman tien ongelmajätteeksi muutu, mutta kun kruunuja oli vielä taskun pohjalla Ruotsiin suuntautuneiden lomamatkojen jäljiltä, päätimme ainakin tankata niillä auton.

Viimeisen matkayön vietimme Oulussa, Lapland Hotels -ketjun uusimmassa hotellissa, joka syksyllä avattiin aiemmin samassa kiinteistössä toimineen Holiday Innin paikalle. Uusi hotelli on aina hieno, eikä LH Oulu tehnyt tässä poikkeusta. Kaupunkihotellina se myös on hiukan erihenkinen kuin saman ketjun muun toimipaikat.

Omaan makuuni LH Oulu oli vähän liiankin pramea. Tämä kävi selväksi viimeistään aamulla, kun aamupalalle mennessä piti hetki miettiä, että kuinkas paikassa kuuluukaan käyttäytyä. Henkilökunta onneksi oli avuliasta, kuten olettaa sopiikin. Lähtötelineviaksi voitaneen laskea se, että huoneemme kahvikupit olivat edellisten vieraiden jälkeen jääneet vaihtamatta puhtaisiin.